mä vihaan sua,

ja must tuntuu et sä tiiät sen

mut älä valita siitä,

 ainakaan mulle

sillä ei oo mun vika et oot tollanen 

en vaan osaa lakata hymyilemästä

ja just siks mun elämä on ihanaa

Moi ja anteeks!

Moi, en oo kirjottanu tänne ku kerran :D ja siit on ilmotettu useesti.
Nyt aattelin vähän panostaa tähän :)
mun elämä on tosi epätasasta nytte ja en tiiä mitä mun pitäs ajatella.

yks "ystävä" tuhoo mun elämää palapalalta

toinen taas muuttaa sen sietämättömän kurjaksi aina välillä

yks murjottaa tosi usein ja sekään ei oo kivaa

yks on aina innostunu kaikesta, joka on vähä wierd mut silti ihan mukavaa

yks taas on aina yhtä ilonen vaik esittääki aika usein

monet tulee kysyy tyylii faces ain yhtä ystävällisesti kuulumisia,

ne sanoo et pitäs tavata, ois ikävä ja näinpäinpois

Ja sit yks on se ketä mä rakastan enkä haluu menettää

vaikka joskus sitä pelkäänkin.

Mulla on tosi ihana perhe, sekopää sisko ja sekopääveljet,

joita rakastan yli kaiken, mutten kerro niille sitä

paitsi joskus harvoin :)
mulla on ihana (tosin seki sekopäinen) isä,

ja siitä huomaa et kenestä noi sekopää-geenit tulee,

itsekullekkin meistä "lapsista"

äitini, on sellanen kunnon bilemama, mut sillai salaa :D

se on järjestyksellinen ja viisas ja meil on aina hauskaa yhessä :)

Olen siis 15v tyttö, stadista

tai no asun jossai ernualueella mut kaupungissa kumminki
harrastan uimahyppyä, eikä mun taidot siinä ole kovin ihania :D

sen todistaa suuri arpi sääressä joka tuli

ku mä tipuin hyppylaudalta ja se sääri osu siihen lautaan ja lähin sit ambulanssilla sairaalaan...

olen ihastunut, mut aika epävarmasti

mulla on kovin huono itsetunto nykyään ja se vähän harmittaa

perjaatteessa olen onnellinen, onneton tyttö :)

ei mulla muuta, oli pakko tehä tällänen :)

ps. poistan edellisen postauksen jos osaan, se on niin vanha eikä päde oikeen enää :D

pps. laitan varmaa jossai vaihees koosteen viikonlopusta ! :D