Meidän piti muuttaa maailmaa

   Tottakai olen pahoillani, ja häpeän lapsellista käytöstäni, ja kadun sitä mitä tein ja minua harmittaa etten voi muuttaa mennyttä ja peruuttaa tekemisiäni. Olen pyytänyt anteeksi, ja niin teit sinäkin, vaikket selvästikkään tiennyt mistä pitäisi pyytää anteeksi. Istun liikkumatta, hiljaa, yksin ja mietin hirveintä tunnetta minkä olen koskaan joutunut kokemaan, oliko se kaikki edes sen arvoista? Pelkäsin saaneeni tunnevamman, mistään en jaksanut välittää, mikään ei jaksanut kiinnostaa. Soitat mulle huonoon aikaan ja saat mut taas huolestumaan, jollain kierolla tavalla taas välittämään. Aina välitin ja olin huolissani sinusta, vaikken vielä silloin edes tiennyt miksi, ja nyt tiedän enkä osaa enää ajatella. Tuntuu kuin yhtäkkiä olisin vain pudonnut. Koko kesäloman ja ehkä kuukauden ennen sitä olin iloinen. Toki selätin kurjia asioita vain nauttiakseni hetkestä vaikka tiesin että se minkä taakseen jättää sen edestään löytää, jos olen vain täällä silloin. Ystävien läheisiä sairaalassa joka vaikuttaa haikeasti kaikkeen, lisää paljastuksia asioista joita en tiennyt, jotka kuuluivat niihin asioihin mitä en edes olisi halunnut saada tietää, vanhoja muistoja sekä monen monia tukahdutettuja kyyneliä. "Olen pahoillani enkä tarkoittanut" vaikkei sillä ollut väliä sinulle, oli sillä väliä minulle, sillä ne olivat ainoat asiat jotka tuli mieleeni ja jotka halusin kertoa sinulle.
    
  En vain oikein jaksaisi. En vain enää jaksa tätä. Kadehdin ihmisiä joilla on vahva persoona, jotka pärjäävät yksinkin. Musta tuntuu että olisin tavallaan yksin, vaikken ole. Voin kertoa murheistani, mutta on eri asia, että ymmärtääkö kukaan. Vaikkei sillä ole väliä, sillä tiedän ettei kukaan ymmärrä, tai ainakin toivon, ettei kukaan tiedä miltä se tuntuu. Vaikka oikeastaan mulle riittää ehkä että mulla on edes muutama ystävä vain kuuntelemassa, ja halaamassa kun tärisen ja itken sekä tukemassa kun makaan maassa ja kerron peloistani ja tuntemuksistani. Joitain jotka välittävät, ja ovat kysymässä että onko kaikki kunnossa ja välittämässä kun kaipaan sitä. 
  
      Viisi yötä Barcelonassa komeiden miesten ja ystävällisten kauppiaiden keskellä. Rakastan tunnetta ku joku tulee pyytämään minulta flirttailevalla äänensävyllä reittiä jonnekkin espanjaksi ja vilkuilee sillä silmällä, koska tunnen itseni siten eksoottiseksi kaunottareksi joka olen aina halunnut olla. Jonoja nähtävyyksiin ja 30 astetta ilman tuulta. Päivä rannalla rusketusta hankkimassa, muttei siitäkään tullut mitään. Voimatta sille mitään ajattelen vain sua, ja toivon että voisin kertoa, mutta tää tie taitaa olla vähän vaakalaudalla. Mieli tekisi jäädä ja vikana aamuna joku vanha mies kertoo huonolla englannilla että näki joka aamu kun vaihdoin vaatteet ja kävelee vikkelästi pois.

  Istutaan parvekkeella koko yö kuuntelemassa musiikkia ja syömässä herkkuja ja kertomassa salaisuuksia. Parvekkeen kaiteen yli roikkuvat vapautuneet jalat joiden päässä on kaksi hekottelevaa tyttöä jotka pummivat tupakkaa kahdelta mieheltä joilla on kaljakellunnoista löydetty naisten laukku. Liikaa kofeiinia eikä unta ollenkaan ja ollaan aamulla käymässä sillä yhdellä josta on monet mielipiteet, jota itse en vihaa. Pari tuntia hauskassa seurassa ja esitetään ettei mitään olisi käynyt ja lähdemme taas ulos. Hima on kiinni ja kaikkia vituttaa. Siideri melkein neljä euroa ja nikotiini myrkytys. Nipistelen teitä ja vien sun lippiksen juosten karkuun ja nauran yksin. 

 Kahdeksan ihmistä neljällä patjalla ja pusukuva sun ihastuksen kanssa. Väittelyä sun kanssa ja kävelet samaa matkaa asemalle ja meinataan mennä kahdestaan kotiin muttei se onnistu. Asioita menee taas pilalle, en vaan voi sille mitään että olet niin vastustamaton. Taidan olla rakastunut, en tiedä. Breezereitä iltapalaksi ja nautin taas hetken elämästä täysillä. En ymmärrä, tiedät itsekkin että tuo on jatkunut liian pitkään, ja voisit vielä korjata asiat, mikset tee sitä? Mikään ei ole vielä menetettyä, en tiedä oletko yrittänyt, jos et niin olisi korkea aika, jos olet, niin kannattaisi yrittää kovemmin, koska olet vahva, ja tiedän että onnistuisit. Olemme kaikki oman elokuvamme päähenkilöitä, ja niissä parhaissa elokuvissa on draamaa, romantiikkaa, toimintaa, draamaa, kaikkea, sekä onnellinen loppu.

9 pilleriä ja kofeiinimyrkytys, sanoja jotka jäivät sanomatta ja tekoja joita ei voi peruuttaa

Lähe mun kaa kauas pois ja eletään meijän elämälle onnellinen loppu

Pidä musta kii, älä päästä koskaan

  Oot ollu pois kauan, enkä tiiä mikä mua vaivaa. Haluun nähdä sut ja halata sua, haluan taas kokea sen jota ei sanoin voi kuvailla. Taas joku on sotkeutumassa näihin kuvioihin vaikkei se edellinenkään ole vielä poistunut. Pari valkoista valhetta ja kaikki on hetken taas hyvin, pari puhelua ja hymyilen kokopäivän. Pidän hauskaa kahden kanssa neljään asti yöllä ja ne kiusaa mua aamulla. Lähetään pois ja kutittelet mua sekä valitat kun puren. Jätän asiat tekemättä ja kuuntelen taas huutoa joka puolelta. Avaudun mahdollisesti väärälle henkilölle joka ei tiedä puhuvansa hyvästä ystävästään. Tärisen taas enkä saa henkeä, jo toista kertaa tällä viikolla. "Mee lääkäriin" ne sanoo mut mä tykkään tästä, sen jälkeen tunnen taas olevani hengissä. Heittelen puhelinta lätäkköön ja hyppään perse edellä kalliolta eikä ne huomaa mitään. Mulle puhutaan turhaan terapiasta ja multa kysellään että katsonko sua vittuillakseni kieroon. Lähettelen hilpeitä viestejä ja oon iloinen etten saanu vuotta kotiarestia. Vietän yhden elämäni pitkäveteisimmän viikon, siivoan ja kuuntelen taas huutoa. Kymmeniä sukulaisia kokoontuu meille ja tienaan sillä rahaa. Pari valkoista valhetta taas ja bailataan pikkukoskella. Käydään syvällisiä keskusteluja, ollaan juomapelejä ja paetaan keskelle metsää poliiseja karkuun. Talutat mua eteenpäin koska et haluu et joudun raiskatuksi jos lähden kävellen stadiin yöllä, mut nyt on sunnuntai, mitä voi muka tapahtua? Juokset mut kiinni ja estät mua tekemästä asioita. Suojelet mua pimeeltä ja pääsen sun vierees nukkumaan joten me kuullaan vihjailuja kaikilta. Nouse kyytiin kerran, oot kyydissä aina.