Nukutaan, paha maailma pois, kokonaan

     

        Mä onnistun aina pilaamaan mun asiat. Tästä on tullut mulle kuin tapa,
josta en pääse eroon. Lupasin ittelleni, että en enää koskaan anna itseni ihastua,
mutta sinä jos joku teet sen mahdottomaksi. Jaksat vieläkin piristää mua, hymyillä
mulle, vaikka niissä silloin mulla oli kaksi mahdollisuutta, sinä tai sun kaveri, ja 
valitsin sun kaverin. Tykkäsin susta jo silloin, en vaan kertonut siitä kellekkään, en
parhaalle ystävälle, enkä muillekkaan tärkeille ihmisille, enkä itselleni. Ei näin pitänyt
käydä? No mutta onneksi säkään et jäänyt silloin siellä yksin. Nyt mulla ei oo kai muuta
mahdollisuutta kuin antautua, tai kadota kokonaan.
       En tunne ketään muuta kohtaan näin suurta vihaa kuin itseäni kohtaan teen.
Vihani on sekä ulkoista, että sisäistä. Olen kuin huono yhdistelmä huonoja, rumia tyttöjä
ja poikia. Mua kuvottaa, vaikka tiedän itse että kusin tän kaiken niin silti ryven itsesäälissä,
ja itken valittaen siitä kuinka paskalta kaikki tuntuu. Siis vittu! En kestä itteeni. Ja lisäksi
syön, enkä urheile, ja silti katson mahaani ja muuta vartaloani halveksuvasti. Taino
toki syystä, mutta voisin itse tehdä asialle jotain, mutta ei musta löydy intoa,
oikeestaan mihinkään. Haluisin vaan kuolla, ja voisin tehdä jotain senkin eteen, 
muttei multa löydy intoa siihenkään. Mä vaan vihaan itteenii päivästä toiseen, yhä 
enemmän ja enemmän. Joo tosi vaikeeta tää. Lisäksi kuvittelen ettei mulla ole mitään
muuta vaihtoehtoa kuin paeta maailmaa, mutta miten pakenet kun et ole edes valmis
lähtemään pakoon. Harmittaa ettei maailmanloppu tullut. Nyt mä kai vaan venaan sitä
autoa joka ajaa mun yli, niin kuin sä ennustit kun meillä oli vielä yhteinen tulevaisuus.
        Lisäksi poltan tupakkaa ja ryyppään, vaikka kumpikaan näistä ei mitenkään helpota
mun oloa itseni kanssa. Toisaalta, miksi lopettaisin tupakan polton ja rupeisin vaikka
lenkkeilemään, kun vihaan lenkkeilyä ja nautin tupakan poltosta. Eihän sillä ole mitään
väliä, että miten me eletään, kuollaan kaikki kumminkin.

 En halua näin sanoa, joten kun ensi kerran nähdään ja kysyt miten voin,
lupaan että hymyilen leveästi ja sanon että vain hyvin, sillä näinhän sen on tarkoitus
mennä, ei mulla oo tilaa täällä sen vertaa että mulla olisi varaa valittaa, tosin ei se 
kiinnostakkaan mua enää lainkaan.

Tänään itketään, silmät päästä kyynelehditään!

  Oli päätös mikä tahansa, mä oon tyytymätön. Miks musta on tullu tämmönen luonnon oikku?
Kaikki mitä teen, on huono juttu jollekkin. Ihminen josta en ole koskaan tykännyt, vihaa mua, koska pilasin hänen parvekkeella olleen maton. Yritin korvata, siivosin vaikka muut istuivat vain sohvalla. Mutta eihän mikään kelpaa. Tulee sellainen olo että olisit tarpeeton. Niinhän se taitaa olla, mutta mä en silti aio muuttua. Tai ainakin venaan sitä kiitosta. Haluaisin pistää jalkaani kukka kuvioiset converset, tumman harmaat legginsit, kirkkaan keltaisen sadetakin, sen hupun päähän, ja kihartaa hiukset jotka tulevat hupusta ulos. Laittaa huulipunaa joka korostaa hymyä, ja jakaa ruusuja harmaille ihmisille joita harmittaa syystä tai toisesta, ja kertoa heille että he ovat arvokkaita, ja saada heidät hymyilemään, ja muuttumaan kirkkaiksi, ja värikkäiksi. En halua olla kellekkään harmiksi, ja haluaisin saada ihmiset paremmalle pääĺle. Mietitkö koskaan mitä muut sinusta ajattelevat? Mä en miettinyt ennen, mutta nykyään mietin, että ajatteleeko kukaan että toi on se Suvi, se on ihan kiva tyyppi. Jos voisin, korjaisin kaikki asiat, jotka olen itse aiheuttanut, ja jotka ovat aiheuttaneet jollekkin muulle mielipahaa. Mun tekisi mieli halata kaikkia niitä, joille näin olen tehnyt ja pyytää anteeksi. Mutta en tiedä oonko ainoa tällainen, vai onko niitä muitakin, jotka huomaavat virheensä liian myöhään.
  Tästäkin syystä tuntuu siltä, että haluan vain pois. Haluan olla joku muu, jossain muualla, jossain toisessa elämässä, jossa mikään ei ole pakollista, jossa kaikki sujuu. Mutta eihän se ole mahdollista, joten mä vaan odotan sitä kiitosta. Mutta jos tää kiitos ei tuu koskaan, mä joudun varmaan vaan elämään ikuisesti.

Sä raukka sorruit rakkauteen, jo ensimmäiseen asteeseen

En tiedä mitä mä haluun, en tiedä mitä sä haluut, tai mitä me halutaan.
Avaudun vuorikiipeilystä kovaan ääneen Ronjalla ja tänään hävettää.
Me vihataan junia. Junissa kuulen ja tajuan kaiken mitä en haluasi.
Yhtäkkiä tuntuu siltä kun kaikki menisikin hyvin. Vaikka kaikki on yhä epävarmaa.
Mitä jos rakastuisinkin tänä yönä luuseriin? 
Koska sä takerrut vain bimboihin, ei sillä pitäisi olla mitään väliä.
Enkä mä odota yllätystä, tai pidä hengitystä.
Mut silti tää mun  pakoni loppuun juostu on.
Ei tainnut kiitos seisoa lopussa. Vaikka en tiedä nouseeko se vasta myöhemmin.
Oisin halunnut jättää kaiken taakseni.
Mutta koska en ole rohkea, taikka kuolematon, nii tässä pisteessä taas olen.
Lapsi on terve kun se leikkii, mutta sairas kun se ei osaa lopettaa.
Mä en osaa lopettaa, tai lopetan aina liian myöhään.
Leikin kissa hiiri leikkiä. Olen hiiri kunnes kissa luovuttaa luulessaan ettei saa
hiirtä kiinni, kunnes musta tulee kissa, enkä saa vuorostani hiirtä kiinni.
Vaikka en ole pieni tyttö, häviän helposti.
Vaikka en ole pieni tyttö, haluan että sä pidät musta kiinni.
Etkä päästä koskaan.  


Tunnen syyllisyyttä. Vaikka en tehnyt mitään väärin. En satuttanu ketään, tahallaan.
En ole parisuhteessa, en pettänyt ketään. Sä teit jopa saman, mutta etenit pitemmälle.
Mutta kun kuulemma katsot mua surullisesti, mitä muutakaan voin kun tuntea syyllisyyttä?
Ja nyt sä vittuilet mulle ja ivailet, ja mulle tulee vain pahempi mieli. Mutta mä hymyilen, kuitenkin, aina.


 Psykedeliaa, harhaa, pelkkää kuvitelmaa, juttu oli tää. Mä en omistaa sua saa.
Sä vaihdat oikeesti naisia kuin sukkia. Tai no, usein sukkia vaihdetaan useammin kuin
viikon välein. Mutta silti hirveen kiva tietää että arvostit mua noinki paljon. Niinhän sä taas välitit,  ja aina vain uudestaan ja uudestaan, sulan suhun oppimatta mitään viime kerrasta.


Mulla on niin heikko olo. En saa aikaan mitään. Mulla ei ole motivaatiota mihinkään.
En tahdo käydä koulua, en halua jatkaa elämää eteen päin, en tahdo  vastuuta,
mistään.Haluan jonkun joka päättää silloin kun mä en, tai vastuuta pakenen.


On niin helppoo olla onnellinen ja tyytyy siihen mitä on, ne sanoo. Mä en usko tuollaiseen. Jos sulla ei oo enää mitään, miksi tyydyt siihen? Ja jos siihen tyydyt, tekeekö se sinut onnelliseksi?
Etkä voi luvata ettei se satu kun kaiken pudottaa. Se ei ole totta. Ainakaan mun tapauksessa, vaan se sattuu ihan vitusti. Sama kun se mikä ei tapa, vahvistaa. Musta ei oo tullu yhtään vahvempaa, vaan tääkin sattuu ihan vitusti. Kyllä tää vielä mut tappaa.


Mikä on isoin asia mitä oon sulta pyytäny? Älä jätä mua, vaan pysy mun vierellä.
Tähän pisteeseen on tultu. Kuppia maanantain kunniaksi kun muuten ei millään jaksa.
Jos kuitenkin aina on elämä laina, kuinka suuri on mun lainan korko? 
Tee mitä haluat.


Vaaleanpunaisessa huoneessa asuu nuori tyttö. Tytöllä on hiukset kiinni ja hän itkee.
Itkee ja hymyilee. Sekä miettii maailman murheita. Tytöllä oli kaikki mitä hän ikinä oli ehtinyt toivoa. Paitsi koira, ja oma kerros omakotitalossa. Tyttö pelkää. Tyttö itkee ja hymyilee katsellessaan itseään peilistä. Tyttö tuntee suurta vihaa, mutta vain itseään kohtaan. Tytöllä on suuri ja rakastava sydän, rakastavampaa saa hakea, mutta se sydän on repaleina. Tyttö itkee itsensä aina uneen, ja pelkää pahinta. Tyttö herää aamulla ja hymyilee. Hän ei itke. Hän katsoo peiliin ja hymyilee, ja samalla tuntee suurta vihaa. Tyttö ei jaksa enää. Tyttö pääsee kotiin ja itkee. Tyttö kirjoittaa pienille punaisille lapuille "Rakastan sinua", ja jakaa ne kaikille joista välittää. Tyttö on hiljaa, hymyilee ja itkee. Tyttö nojaa eteen päin ja hetken aikaa vallitsee pieni hiljaisuus jonka rikkoo junan torvi ja junassa oleva kuski joka säikähtää pahasti. Taas on hetken aikaa hiljaista, kunnes hiljaisuuden rikkoo uteliaat ihmiset ja junaraiteiden viereen ajavat ambulanssit. Ne saapuvat liian myöhään. Huomasiko kukaan että tyttö oli näinkin rikki? Olisiko tytön pitänyt kertoa olevansa rikki? Miten hän olisi sen kertonut, sillä tyttö häpesi. Tyttö oli poissa.

Sanotaan olevamme ihan okei, et meihin tää maailma pysty ei. Aina jotain vailla mut ihan okei, ja elämä jatkuu.


Vähän boolia ja semmosta ja suudellaan kaverin takia.
Vanhoja tuttuja, uusia tuttuja, tuttuja joita en muista ja tuttuja joita en halua muistaa.
Kaksi henkilöä johon luotan ja yksi jolle heitän tupakkaa.
Kaikki tuijottaa ja löydetää itsemme bileiden pitäjän sängystä.

Kello takaperin käy, maailma on vinossa

 Mun elämä vaan valuu hukkaan. En osaa tehdä mitään järkevää, mitään oikeeta. Ja mä vuodatan kyyneleitä, en oo varmaa elämäni aikana vuodattanu niitä yhtä paljon kuin nyt lähiaikoina. Mä en vaan pysty tekemään mitään, musta ei ole mihinkään. Se vituttaa, turhauttaa, surettaa ja ahdistaa. Mutta kelle voin purkaa tän kaiken mitä on mun sisällä? On toki ihmisiä, mutta mä pelkään että ne eivät jaksa tätä mun jatkuvaa negatiivisuutta ja ahdistuneisuutta, ja sitten taas jään yksin. Mitä mahdollisuuksia mulla enää on kun en tahdo kumpaakaan? Missä viipyy se enkeli joka pelastaa mut?

                

 Ei elämästä muutenkaan selviä hengissä. Ei tippa tapa, eikä ämpäriinkään huku.
Kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan.
 Toivottavasti kaikki eivät näe mua niin hirveänä ihmisenä kuin itse näen.
Ja jos näkevät niin toivottavasti antavat minulle anteeksi.
Tää on vaan elämää eikä yhtään sen enempää.

You're beautiful, it's true

Sanotaan ne kolme kauneinta sanaa?

Toinen tytöistä piirtää kukkia farkkujen lahkeisiin, ja rakastuu aina pitkä tukkaisiin poikiin.

Toisella, on niin kova ikävä, ja se kantaa käsissään kyyneleitä.

Ja ne matkustaa pois.

Kaksi maailman kauneita, kaksi maailman herkintä, kaksi maailman pienintä ja tärkeintä sydäntä.

Ja ne matkustaa, öisin junalla, ja nukahtaa vasten ikkunaa, 

joo ne matkustaa, öisin kahdestaan, eikä kukaan ole vastassa.

Mä tunnen sinut pikkusisko, vaikka vasta kohdattiin. Niin monin kasvoin ennenkin, sä vierelläni maannut oot.

Sinä olet minun siskoni, en tahdo että kilpailumme jatkuu, sydämmeni murtuu.

Sinä olet minun siskoni, en tahdo että erkanemme koskaan, tule mua vastaan.

Luvattu on paljon. Rikottu enemmän.

Jos sä vielä tahdot, takas mä tuun.

Mut mussa ei oo mitään uutta, oon vielä samanlainen, sama mieli, sama sydän, sama nainen.

Siipiinsä keiju pölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

       Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois et on olemassa surullisia keijuja.

On paratiisi meillä täällä näin, vaan ei aina kaikki koe sitä näin

Suru joskus kiinni saa ja se vie mukanaan.

Ois paratiisi miellä täällä näin, jos elettäisiin aina lähekkäin.

Jospa antaisit hetkisen aikaa, antaisit unohtaa, 

mä veikkaan et kuitenkin kerran, me yhdessä kummitellaan.

    Entä kun en tule pärjäämään. Pelkään tulevaisuutta. En tahdo kohdata sitä. Mitä mun tulevaisuus voisi tuoda enää tullessaan? Ei kai mitään toivottua. Musta piti tulla näyttelijä, joka elää elämää  josta muut vain uneksii, ja vieläpä parhaan ystävän kanssa. Mitä mulle siitä jäi? Ei musta tule näyttelijä, enkä tule elämään unelmaelämää parhaan ystävän kanssa. En käy Kallion ilmaisutaitolukiota, en varmaan mitään lukiota, sillä tiedän itsekkin ettei musta ole siihen. Mikään ei näytä sujuvan. En ole tarpeeksi hyvä ihminen, teen kaiken aina niin kuin ei olisi hyvä tehdä, otan kaiken itseeni, vittuunnun liian helposti, en ole tarpeeksi sosiaalinen, olen hirveän negatiivinen, eikä mussa ole mitään erikosita, mitään piirteitä miksi kukaan välttämättä haluasi olla minun kanssa, tarvitsisi minua. En osaa lohduttaa, en piristää, osaan kuunnella, mutten auttaa. 

Miksi edes vaivaudun?

 You and me. Used to be together. Every day together, always.

 I really feel, that I'm losing my best friend. I can't believe, this could be the end.

 Don't speak I know just what you're saying, so please stop explaning.

Don't tell me cause it hurts, don't speak.

I know what you're thinking, I don't need your reasons

Joka päivä ja joka ikinen yö, silloin, ennen, istuin monet tunnit, miettien ja itkien.

Mun teki mieli tulla itkien sun luo, kertoa, että mulle on kerrottu kaikki, mua ei haittaa,

että olet parasta mitä mulle on tapahtunut, että ilman sua suuri osa mua kuolee, 

etten usko selviäväni ilman sua, että tarvitsen sua,  

tarvitsen ihmisen jonka kanssa voi puhua ihan mistä vaan. 

Mutta oisko kaikki vaan ollu kuin kuolleen elvyttämistä? 

Vai että elvytys ois toiminu vain hetken? Vai että se olisi oikeasti tehonnut? 

Sitä en saa koskaan tietää. Onko silläkään enää väliä?

You took my hand you show me how, you promised to me, you'd be around

I took your words and I believed in everything you said to me

If someone says three years from now, you'd be long gone,

I'd stand up and punch them out, cause they're all wrong,

I know better, cause you said forever and ever

Who knew?

Joka päivä ja joka ikinen yö, taas istuin miettien mutta hymyillen, 

mietin että oisinko voinut olla se tunne, syypää sun hymyyn.

Oisitpa tuntenut ne perhoset mun vatsassa joka kerta kun katsoit mua.

Oisitpa tullut yhtä hyvälle tuulelle kuin minä aina ollessasi läsnä,

oisitpa tuntenut samalla tavalla mua kohtaan. 

Mutta ne on menneitä aikoja ne, eikä sekään enää haittaa minua,

ei silläkään ole enää väliä.

Mä en aijo muuttua, suksi vittuun tai tuu mukaan,

mä teen mitä mä teen kunnes sydän lakkaa hakkaamasta.

En tahtonut kellekkään mitään pahaa. En tahtonut satuttaa tai luoda ennakkoluuloja,

en tahtonut loukata tai valehdella, en aiheuttaa harmia, olla syy jonkun unien menetykseen,

en tahtonut hyljeksiä ketään. Olen pahoillani, olen oikeasti. En kestä tätä syyllisyyden tunnetta.

En tosin kestä muutenkaan itseäni, mutten silti halua olla kenellekkään harmiksi.

Ei sen näin pitäny mennä, mutta menipä silti

Didn't mean it but I did it, I mean it, I guilty

Mutta kumminkin, on mulla ystäviä, ja olen suuresti ihastunut yhteen poikaan, joka tuskin pitää minusta, mutta tämä tunne on kuitenkin ihana.

Luoja auta, selviä en

When I'm alone with you, you make me feel

    Ne sanoo että lapsuus on ihan pian ohitse. En mä halua aikuistua. En osaa aikuistua. En uskalla aikuistua. En ole valmis aikuistumaan. Tarkottaako aikuisuus sitä että heräät joka arkiaamu tienaamaan rahaa, saman miehen vierestä, syöt samalla tavalla kuin kaikkina edellisinäkin päivänä tehdyt ruisleivät ja kiirehdit paikasta toiseen, eikä sun tarvii enää jännitää sitä että käykö molempien vanhemmille se, että menet kaverille yöksi, ei tarvitse enää pelätä, että mitäköhän äiti mahtaa sanoa kun kaupan kassaneiti näki kun sujautit suklaapatukan taskuusi, ei tarvitse enää pelätä että kesäiltana poliisit ilmestyvät paikalle kun istut puiston penkillä siideri kädessä, ei enää tarvitse kuiskia ja hihittellä salaa kaverin kanssa kun olisi pitänyt mennä jo nukkumaan, ei enää voi vertailla sitä että kuka sai eniten wilma-merkintöjä, tai että kuka sai parhaan numeron ruotsin pistarista. En halua aikuistua, ainakaan vielä, en vain ole valmis aikuistumaan. Olenko ainoa kuka näin ajattelee? Varttua haluan mutten aikuiseksi asti. Tai ehkä nuoreksi aikuiseksi, korkeintaan. Voi vittu, jään ikuisesti nuoreksi.
  

Ei se väärin oo, vai onko?

- Onko väärin rakastua väärään henkilöön?

- Onko väärin kertoa sulle vasta "en ole ikinä"- juomapelin aikana?

- Onko väärin kyynelehtiä keskellä tuntia?

- Onko väärin tehdä omaa pyöräkellaria kohtaan ilkivaltaa?

- Onko väärin huutaa kahdelle laulavalle emolle "turpa kiinni"?

- Onko väärin feidata muut  sen yhden takia?

- Onko väärin suunnitella itsemurhaa joka tapahtuu "vahingossa"?

- Onko väärin valvoa kokoyö ajatellen sinua?

- Onko väärin vilautella skypessä keskellä yötä?

- Onko väärin mennä metsään makaamaan ja itkemään?

- Onko väärin esittää niin kovin onnellista vaikkei oikeasti olisi onnellinen?

- Onko väärin napsia liikaa pillereitä joutuen sairaalaan?

- Onko väärin tuoda kuusi ihmistä pyöräkellariin yöksi?

- Onko väärin tuntea itsensä riittämättömäksi?

- Onko väärin edes kuvitella hyppäävänsä tuntemattoman kyytiin,

  kun hän lupaa sinulle kaiken haluamasi seksistä, vaikkei hän voi tuoda sinulle onnea?

En jaksa enää. En vain jaksa yrittää, mutten myöskään halua luovuttaa, vaikka se on paljon helpompaa kuin yrittäminen. 

Toivon kaikkea hyvää!

  Jos sulla olis paha mieli ja olisit ulkona pakkasessa yksin itkemässä, ottaisin sut meille ja antaisin sulle lämmintä kahvia, jos et haluaisi kahvia niin kaakaota, antaisin sulle viltin, istuttaisin sut alas, katsoisin sua suoraan silmiin ja kysyisin " onko kaikki tosiaan näin huonosti ?" ja kuuntelisin sua niin kauan kuin tarvitsisi.

Tälläisenä ihmisenä haluan mut muistettavan.

goodbye my friends, is't hard to die

 

Sillä päivä, se on kaunis

Tää suudelma viimeinen satuttaa

Mä loukkasin, sä kusetit, revit auki mun sydämen useesti

Herään, ehkä vielä toivunkin, ja toivon joskus vielä uskonkin, se saapuu lohtu jonka aavistin

Pelastit mun, päivän, viikon, toivottavasti loppu elämäni sun kännisekoiluilla.

Puhuminen sun kanssa muistuttaa mua siitä kuinka asiat ovat muuttuneet, aika lyhyessä ajassa.
Kun minä käännyin olit poissa, vain varjosi tavoitin
Aina kun toivon jotain toiselta, paikalla olet aina ja vain sinä, eikä kukaan jaksa ymmärtää.
Onneks sain kerrottua edes jollekkin,
on edes joku jolle avautua ja jonka kanssa keskustella pitkään ja hartaasti.
Jäädään yöksi ulos kun menetetään yöpaikka, kunnes löydetään tiemme jatkoille.
Katsot mua hymyillen ja mun sydän lyö kovaa ja perhoset lentelee vatsassani.
Rakastan sitä miten saat mulle näin hyvän olon pelkällä katseella.
Tahdon kuulla sun äänen, ja siihen nukahtaa
Tykkään kun kiusaat ja kiusoittelet mua kun istun sun vieressä.
Tykkään kun katsot mua hymyillen leveästi ja katsomalla mua suoraan silmiin.
Tykkään sun hiuksista ja silmistä.
Rakastan sun puhetta ja naurua, ääntä ylipäätänsä.
Pidän siitä kun olet oikeasti aika pihalla kaikesta mitä ympärillä tapahtuu,
ja kun olet aika hölmö, söpöllä tavalla.
Tykkään siitä kun olet niin positiivinen, etkä oikein jaksa välittää muiden puheista,
tai et ainakaan näytä jos välittäisit, ja se tarttuu myös minuun.
Mut valtaa aina outo kaipuu, kun sua ajattelen iltaisin.
Vihaan sitä kun mulle vihjaillaan väärää miestä.
Vihaan sitä kun mua muistutetaan kokoajan virheistäni, joille en mahda yhtään mitään.
Vihaan sitä kun minut nolataan julkisesti.
En erityisemmin pidä siitä että minua kehutaan, varsinkaan julkisesti.
En pidä siitä että yksi ainoa ihminen on usein ihmissuhteitteni tiellä.
En pidä tilanteesta joka sinun ja minun välillä on.
Vihaan sitä jos joku kuullostaa harmistuneelta, pettyneeltä tai surulliselta puhelimessa.
Vihaan sitä jos joku lopettaa puhelun sanomatta mitään.
En pidä siitä että tuntemattomat olettavat minun heittävän tupakkaa jos tietävät minulla sitä olevan.
Mitä jos jäisinkin vain tuuleksi taivaan rantaan?
Ei kai ole kovin reilua jos synttäri sankari siivoaa sen ajan kun hänen synttärinsä kestävät?
Käsket mun istua tuolille ja tuoli liusuu altani, ja kun seison sun on pidettävä mua pystyssä.
Taas teen saman virheen minkä aina, ja pelkään hetken, vaikken muistaisi.
Istutaan sinun kanssa sohvalla ja jutellaan kaikesta ja kaadan sut puskaan tasapainoni pettäessä.
Minkä takia meidät heitettiin pois jo yhdeksältä illalla?
Melkeen itken kun pelkään sun puolesta, ja pyynnöstäni huolimatta et tottele.
Poliiseja piilossa Hesyn takana ja taas päädytään Metsolaan.
Pummilla yötaksan takia ja päädytään miedän pyöräkellariin, tiedän kuulemma susta kaiken,
 ja nyt olen juoruakka ja mun pitäisi korjata sun virheet, mut onneksi näin taas edes sut.

Jos olisin hengenhädässä ja soittaisin sulle,
ja pyytäisin apuun, tulisitko?
Tiedätkö tunteen kun joku työntää lihaveitsen
sydämeesi, ja vääntää sitä, niin
että varmasti kärsit?
Minä tiedän, tai ainakin luulen tietäväni.
Run, run, run away,
lost, lost, lost my mind.

Helsingissä sataa taas

Vain me kolme ja psykopaatti ikävöimässä Reettaa kolmelta aamuyöllä. Tunsin samana iltana olevani onnellinen. Sain itkeä, nauraa, pelätä, olla iloinen, kertoa ja kuunnella, ilman että  kukaan tuomitsisi. Tajusin että oikeastaan asiat on aika hyvin. Näiden ihmisten kanssa haluan viettää aikaa, näiden kanssa mun on turvallista olla, pelkäämättä mitään. Taino ilman sitä psykopaattia. Vihdoin tutustuin naapuriini, joka on yks rennoimmista ja avoimimmista. Meitä oli usempia. Feidattiin kaksi sen jälkeen kun kurkittiin alakerran miehen ikkunista sisään, sen miehen jonka joku oli tappanut. Olen jotenkin niin onnellinen. Taijusin etten olekkaan tunnevammainen, tai ainakin osaan itkeä surusta. En oikein tiedä miten tehdä valintoja, tai että mikä valinta olisi oikea, mutta kukapa tietäisi. Vietin ihanaa iltaa, kaikki oli kohdallaan, vain sinä puutuit. Olisin halunnut että säkin olisit tullut, olisin halunnut että huomaisit kuinka mä susta tykkään. En vaan voi lakata susta haaveksimasta, vaikka taidatkin haluta jotakuta aivan erilaista. Toisaalta elämä taitaa olla liian lyhyt parin ihmisen takia murehtimiseen, tai menneisyyden kaipailuun, jos ei jotakuta kiinnosta seurasi niin minkä takia sua kiinnostais sen seura? Mul kesti aika kauan käsittää se mut onneks älysin sen kuitenkin. Lopussa kiitos seisoo.

Hei Jukka, saisinko ottaa Alepakynän kun keräilen niitä?

Antaisit hetkisen aikaa, antaisit unohtaa

 Lisää aiheutettuja haavoja, uusia mustelmia ja kaatuilen kalliolla. Nolailen itseäni muiden edessä ja halaan sua kun tulet vastaan. Miksen osannut vastata sulle kun kysyit? Kadun. En vain osaa kertoa mitä ajattelen, tai jos joku on hätänä. Enkä osaa enää itkeä. En onnesta, en surusta, en kivusta. Vain jos tärisen lattialla henkeä haukkoen, yksin enkä hahmota mitään. Harvat ymmärtävät ettei hyvänpäiväntuttuja kiinnosta päivittäinen huomiohuoraus, ja kun sitä jatkuvasti teet, ei ketään kiinnosta kun sulla on joku oikeasti hätänä. Elämä tuntuu kuin se olisi räihnäinen jalkakivusta kärsivä juoppo. Se horjuu, välillä lepää, välillä itkee, välillä nauraa, ja sitä sattuu jatkuvasti mutta on tottunut kipuun eikä valita. Vittu mitä jeesustelua mutta valitettavasti viiltävä totuus.

 Joka ikinen ripsi joka irtosi, joka puhallettiin, joka ikinen kerta kun kello oli 00:00, 11:11 tai 22:22, joka ikinen kerta kun näin tähden lennon tai aivastin kolme kertaa peräkkäin ja joka vitun kerta kun taitoin taittamattoman setelin toivoin aina vain samaa asiaa. Yhtäkkiä kaikki vain romahti. Tai katosi. En tiedä mitä luulin tai luulin luulevani mutta selvästikkään en mitään mikä olisi pitänyt paikkansa. Katson sua ja mua suututtaa koska en itse ymmärtänyt, kun näen sinut mutta sinä et minua, ja se sattuu. Jollain tavalla pidän tästä kivusta., siten tiedän olevani elossa. En ehjä tai kunnossa mutta kokonainen. Ainakin melkein.

Mua ei kiinnosta vittuakaan enää, et vaan ymmärrä miltä musta tuntuu, ja jos olisin yhtä kamala ihminen kuin sä tekisin samalla tavalla paskat sulle, niikun sä teit mulle. Antaisit jonkun auttaa sua.

I just want you to see, you're the only one for me

Ahdistaa ja vituttaa mut kun mä huudan, sä leikit ettet nää tai kuule ja mä oon taas yksin tän kanssa. Kaikki itkevät ja syystä. Katson sua ja en voi olla hymyilemättä. Säkin katsoit muhun ja hymyilit, kumpa tietäisit miltä se musta tuntuu. Luonnollisesti arestia määrittelemättömän ajan verran ja soitan itkusena isälleni. Miksen opi virheistäni? Et ole ainoa joka sitä ihmettelee. Ja mä kadun, tietäisitpä kuinka paljon. Pelkään kuolemaa ja teen kaikkeni sen eteen etten nukahda sillä sydämmeni tykyttää enkä saa kunnolla henkeä. Edes vesi ei pysy sisällä enkä voi nousta tai päässäni heittää ja olen taas maassa. Pari tuntia sairaalassa ja mua kohdellaan kuin hullua, mitataan, tarkistetaan sekä puhallutetaan ja nyt mä oon jo itsetuhonen lääkkeitä syövä varas. Kuka käski syödä 26 kertaisen annostuksen lääkkeitä?

Kumpi on pahempi, kertoa vai olla kertomatta?

ikävöin. joimme mustikkamehua ja puhutiin mariosienistä ja tehtiin leffa raisasta jolla on velkoja. pidetiin yllätyssynttärit ja teit iskulettuja. heitettiin pikkupoikia munkkirinkilöillä, juostiin kaatosateessa ja karattiin yöllä tuntemattomaan paikkaan. suunniteltiin väärennettyjen papereiden hankkimista vain kuntosalia varten ja heitettiin ohikulkevia omenoilla. laulettiin singstarissa tuhannen yötä ja koko rappu kuuli sen, käytiin syyskussa uimassa pikkukoskella ja karattiin keskellä yötä pyörällä stadiin käymään kahvilassa.  oltiin sillan reunan sisällä ja puhuttiin  syvällisiä, kerrottiin salaisuuksia. käytiin walkkerssissa moikkaamassa tommia, myytiin naapureille herkkusieniä ja c-vitamiiniporetabletteja, otettiin lemmikiksi meduusa joka nimettiin tepoksi ja käytiin stokkalla juoksemassa korkkareilla ja esitettiin sirpaa ja suusania. laulettiin espoolaisessa baarissa karaokea ja kuljetettiin viinipullo kouluun ja oltiin ongelmissa kun se rikkoutui. Kuljin converset jalassa pakkasessa kylmissäni ja sä lämmität mua, oltiin ufokirkon muurilla piknikillä, unelmoitiin tulevaisuudesta ja rakastettiin niin kovasti.

Asiat eivät olekkaan kiinni siitä ettei ketään kiinnosta, tai ettei kukaan välitä, vaan ongelmana olen minä itse. En itse halua kuvailla kellekkään miksi musta tuntuu pahalta ja miten pahalta se oikein tuntuu ja mistä syystä.

Mutta sua ei kiinnosta, sä et välitä.

Olet väärässä. 

Kun katsot mua niin mitä oikeasti näet?

Jos väität silti olevasi oikeassa olet menettänyt todellisuuden tajun.

Meidän piti muuttaa maailmaa

   Tottakai olen pahoillani, ja häpeän lapsellista käytöstäni, ja kadun sitä mitä tein ja minua harmittaa etten voi muuttaa mennyttä ja peruuttaa tekemisiäni. Olen pyytänyt anteeksi, ja niin teit sinäkin, vaikket selvästikkään tiennyt mistä pitäisi pyytää anteeksi. Istun liikkumatta, hiljaa, yksin ja mietin hirveintä tunnetta minkä olen koskaan joutunut kokemaan, oliko se kaikki edes sen arvoista? Pelkäsin saaneeni tunnevamman, mistään en jaksanut välittää, mikään ei jaksanut kiinnostaa. Soitat mulle huonoon aikaan ja saat mut taas huolestumaan, jollain kierolla tavalla taas välittämään. Aina välitin ja olin huolissani sinusta, vaikken vielä silloin edes tiennyt miksi, ja nyt tiedän enkä osaa enää ajatella. Tuntuu kuin yhtäkkiä olisin vain pudonnut. Koko kesäloman ja ehkä kuukauden ennen sitä olin iloinen. Toki selätin kurjia asioita vain nauttiakseni hetkestä vaikka tiesin että se minkä taakseen jättää sen edestään löytää, jos olen vain täällä silloin. Ystävien läheisiä sairaalassa joka vaikuttaa haikeasti kaikkeen, lisää paljastuksia asioista joita en tiennyt, jotka kuuluivat niihin asioihin mitä en edes olisi halunnut saada tietää, vanhoja muistoja sekä monen monia tukahdutettuja kyyneliä. "Olen pahoillani enkä tarkoittanut" vaikkei sillä ollut väliä sinulle, oli sillä väliä minulle, sillä ne olivat ainoat asiat jotka tuli mieleeni ja jotka halusin kertoa sinulle.
    
  En vain oikein jaksaisi. En vain enää jaksa tätä. Kadehdin ihmisiä joilla on vahva persoona, jotka pärjäävät yksinkin. Musta tuntuu että olisin tavallaan yksin, vaikken ole. Voin kertoa murheistani, mutta on eri asia, että ymmärtääkö kukaan. Vaikkei sillä ole väliä, sillä tiedän ettei kukaan ymmärrä, tai ainakin toivon, ettei kukaan tiedä miltä se tuntuu. Vaikka oikeastaan mulle riittää ehkä että mulla on edes muutama ystävä vain kuuntelemassa, ja halaamassa kun tärisen ja itken sekä tukemassa kun makaan maassa ja kerron peloistani ja tuntemuksistani. Joitain jotka välittävät, ja ovat kysymässä että onko kaikki kunnossa ja välittämässä kun kaipaan sitä. 
  
      Viisi yötä Barcelonassa komeiden miesten ja ystävällisten kauppiaiden keskellä. Rakastan tunnetta ku joku tulee pyytämään minulta flirttailevalla äänensävyllä reittiä jonnekkin espanjaksi ja vilkuilee sillä silmällä, koska tunnen itseni siten eksoottiseksi kaunottareksi joka olen aina halunnut olla. Jonoja nähtävyyksiin ja 30 astetta ilman tuulta. Päivä rannalla rusketusta hankkimassa, muttei siitäkään tullut mitään. Voimatta sille mitään ajattelen vain sua, ja toivon että voisin kertoa, mutta tää tie taitaa olla vähän vaakalaudalla. Mieli tekisi jäädä ja vikana aamuna joku vanha mies kertoo huonolla englannilla että näki joka aamu kun vaihdoin vaatteet ja kävelee vikkelästi pois.

  Istutaan parvekkeella koko yö kuuntelemassa musiikkia ja syömässä herkkuja ja kertomassa salaisuuksia. Parvekkeen kaiteen yli roikkuvat vapautuneet jalat joiden päässä on kaksi hekottelevaa tyttöä jotka pummivat tupakkaa kahdelta mieheltä joilla on kaljakellunnoista löydetty naisten laukku. Liikaa kofeiinia eikä unta ollenkaan ja ollaan aamulla käymässä sillä yhdellä josta on monet mielipiteet, jota itse en vihaa. Pari tuntia hauskassa seurassa ja esitetään ettei mitään olisi käynyt ja lähdemme taas ulos. Hima on kiinni ja kaikkia vituttaa. Siideri melkein neljä euroa ja nikotiini myrkytys. Nipistelen teitä ja vien sun lippiksen juosten karkuun ja nauran yksin. 

 Kahdeksan ihmistä neljällä patjalla ja pusukuva sun ihastuksen kanssa. Väittelyä sun kanssa ja kävelet samaa matkaa asemalle ja meinataan mennä kahdestaan kotiin muttei se onnistu. Asioita menee taas pilalle, en vaan voi sille mitään että olet niin vastustamaton. Taidan olla rakastunut, en tiedä. Breezereitä iltapalaksi ja nautin taas hetken elämästä täysillä. En ymmärrä, tiedät itsekkin että tuo on jatkunut liian pitkään, ja voisit vielä korjata asiat, mikset tee sitä? Mikään ei ole vielä menetettyä, en tiedä oletko yrittänyt, jos et niin olisi korkea aika, jos olet, niin kannattaisi yrittää kovemmin, koska olet vahva, ja tiedän että onnistuisit. Olemme kaikki oman elokuvamme päähenkilöitä, ja niissä parhaissa elokuvissa on draamaa, romantiikkaa, toimintaa, draamaa, kaikkea, sekä onnellinen loppu.

9 pilleriä ja kofeiinimyrkytys, sanoja jotka jäivät sanomatta ja tekoja joita ei voi peruuttaa

Lähe mun kaa kauas pois ja eletään meijän elämälle onnellinen loppu

Pidä musta kii, älä päästä koskaan

  Oot ollu pois kauan, enkä tiiä mikä mua vaivaa. Haluun nähdä sut ja halata sua, haluan taas kokea sen jota ei sanoin voi kuvailla. Taas joku on sotkeutumassa näihin kuvioihin vaikkei se edellinenkään ole vielä poistunut. Pari valkoista valhetta ja kaikki on hetken taas hyvin, pari puhelua ja hymyilen kokopäivän. Pidän hauskaa kahden kanssa neljään asti yöllä ja ne kiusaa mua aamulla. Lähetään pois ja kutittelet mua sekä valitat kun puren. Jätän asiat tekemättä ja kuuntelen taas huutoa joka puolelta. Avaudun mahdollisesti väärälle henkilölle joka ei tiedä puhuvansa hyvästä ystävästään. Tärisen taas enkä saa henkeä, jo toista kertaa tällä viikolla. "Mee lääkäriin" ne sanoo mut mä tykkään tästä, sen jälkeen tunnen taas olevani hengissä. Heittelen puhelinta lätäkköön ja hyppään perse edellä kalliolta eikä ne huomaa mitään. Mulle puhutaan turhaan terapiasta ja multa kysellään että katsonko sua vittuillakseni kieroon. Lähettelen hilpeitä viestejä ja oon iloinen etten saanu vuotta kotiarestia. Vietän yhden elämäni pitkäveteisimmän viikon, siivoan ja kuuntelen taas huutoa. Kymmeniä sukulaisia kokoontuu meille ja tienaan sillä rahaa. Pari valkoista valhetta taas ja bailataan pikkukoskella. Käydään syvällisiä keskusteluja, ollaan juomapelejä ja paetaan keskelle metsää poliiseja karkuun. Talutat mua eteenpäin koska et haluu et joudun raiskatuksi jos lähden kävellen stadiin yöllä, mut nyt on sunnuntai, mitä voi muka tapahtua? Juokset mut kiinni ja estät mua tekemästä asioita. Suojelet mua pimeeltä ja pääsen sun vierees nukkumaan joten me kuullaan vihjailuja kaikilta. Nouse kyytiin kerran, oot kyydissä aina.

Sulle kannan kaiken vaikket mitään pyydä

sun kanssa haluun toistaa leffan kohtauksen

   Viikko samojen ihmisten kanssa, viikon puhutaam sun kanssa elämäni vaikeimmista asioista joista kukaan ei tiedä, ja huomaan että oot hyvin samanlainen. Ollaan feikattu molemmat, hymyile aina, ole pirteä. Ja ollaan molemmat koettu se hetki kun ei jaksa. Taas uus ihminen sekottamassa näitä juttuja, mut mä veikkaan et vanhassa vara parempi. On ihanaa huomata kun joku ymmärtää, ottaa tosissaan. On epämukavaa todeta ääneen että hirvein tunne ikinä on se kun joku hylkää. Ne "ystävät" jotka eivät kerro, ja kunnes kertoo, valehtelee ymmärtävänsä, tai edes välittävänsä. Sori vaan mutta haluun olla onnellinen ja luottaa johonkin. Pilaan taas asiani, mutta onko sillä edes väliä? Hän on katkera ja hän tiesi, kaikki muut ties jo, mäkin tiedän jo. Sä tiedät miltä musta tuntu, sä oot kokenu saman, ajatellut samoja asioita, tehnyt samoja tekoja, samoja virheitä, eikä susta huomaa sitä lainkaan. Tärkeitä ihmisiä tärkeissä tilanteissa ja toinen lähetetään kysymään toisen puolesta. Tärkeä keskustelu ja randomi tulee halaamaan sua kun olet surullinen. Valvon öitä sun kanssa ja pyörtyilen taas. Maataan samalla sängyllä ja meille vihjaillaan. Pullo shamppanjaa eikä ketään haittaa vaikka ajan skootterilla veteen. Rikon ikkunan ja hullu kissa hyökkää päälle. Kaipaan halia sulta ja sitä että olet täällä ja saan kertoa sulle salaisuuden, mutta tiedän sen tapahtuvan pian. Hymyilen kuulemma aidommin ja vastaan suloisiin viesteihin unisena. Nolaan itseni kertatoisensa jäkeen mutta ketä kiinostaisi? Harmi että valehtelin sulle, mutta eihän sillä ole väliä. 

Dancing the whole way home

                                   lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin

   Vääriä asioita väärien ihmisten kanssa, tärisen koko yön, herään väärän ihmisen kainalosta ja saan ilmaiseksi konjakkia. Mua hävettää kun oot samassa paikassa mun kanssa ja yrität saada jotain kontaktia. Kiitos mutta ei kiitos, haluisin pyytää anteeks mutta on varmasti parempi ettet tiedä ja luule mitään väärää. Vittuilua joka suunnasta mutta me vain nauretaan. Uusia ihmisiä, uusissa paikoissa. Joidenkin kanssa me pelataan pleikkaria sen oranssihoususen pojan luona joka kiltisti majoitti meidät. Muutamasta on tullut tosi tärkeitä joiden kanssa on ihana viettää aikaa. Molempien on vaikea pysyä pystyssä kirkossa, jonka piikkiin syödään molemmat kuusi palaa pullaa. Kävellään sun kanssa samaa matkaa kotiin ja tuun puoltosita tuntia myöhässä eikä ketään haittaa. Hymyilet kun kerron, oot vakava kun näytän ja naurat kun puhun. Tiedän yhden asian, siksi haikeus. Katsot mua järkyttyneenä kun kerron sulle vakavan asian nauraen ja pakenen. Melkein itkien muita halailen ja yritän muistaa, kunnes kysyn ja haluan unohtaa. Syön paljon ja juon vielä enemmän, kehun ihmsiä ja halaan tuntemattomia. Oon oikeessa paikassa oikeeseen aikaan ja tapaan taas uusia ihmisiä. Oikeasti en kadu mitään mutta sanon niin että sulla olisi parempi mieli. Puhutaan asioista ja pidän sua pystyssä, huudan ja pakenen juosten. 

 

Kamelin selästä kalastaminen kielletty

  Tekonurmella ihmisten kanssa heilumassa, tekemässä kuperkeikkoja ja tissiaaltoja sekä haaveilemassa kesästä. Kisataan juoksemalla kun joku on reppuselässä tai sen jälkeen kun ollaan pyöritty minuutti ympyrää ja polvet ovat taas verillä sekä nauretaan niin ettei voida puhua. Vaatteet likasina ja kengät rikki mutta ei sillä niin väliä. Tekemisiä hetken mielijohteesta ja noloja tilanteita. Äkkinäisiä liikkeitä ja hymy sulta. Arvioin väärin mutta sekään ei ollut parempi juttu. Asioita kuuluu ja tapahtuu ja me räkätetään niille. Kiusataan pikkupoikia ja kierretään Ogelin lähiseutuja. Oot ihana ja niin sinä kun huudat kirkossa jollekkin konsertti ryhmälle " Soittakaa Paranoid!". Tykkään halimisesta ja rakastan olla muiden seurassa. Olen kuulemma muuttunut. Olen ehkä mutta silti onnellinen. Maailma muuttuu, ihmiset sen mukana.
  Viimeisen kerran kuuntelin valhettasi ja uskoin selityksesi. Viimeisen kerran olin päästää itseni takaisin entiseen aikaan. Viimeisen kerran uskoin ja luotin sinuun. Viimeisen kerran annoin kyyneleen vieriä poskellani takiasi. Viimeisen kerran tunsin itseni petetyksi takiasi. Viimeisen kerran annoin itseni uskoa että millään olisi väliä, tai olisi edes ollut. Minä kyllä tiedän, olisin vain toivonut että se olisi ollut sinä joka ne asiat kertoisi. Minua hävettää. Tämä oli jatkunut niin kauan tietämättäni, olin hehkuttanut kaikille meistä, kuinka luotamme toisiime, kuinka jaamme kaiken, kuinka osaat aina lohduttaa ja olet aina tukenani, ymmärtämättä kuuntelijoiden säälin ja epätoivon sekaisia katseita. Toisaalta minulla on vapaa olo, sellainen olo että minulla olisi tilaa elää omaa elämää, tilaa hengittää vapaasti.
Ainiin, kiitos vielä ystävänpäivälahjastasi, sanat siinä oli kauniita, toivon vain että ne olisi kuuluneet minulle.
Kerroin kuitenkin mitä mieltä olen, ja minun puolestani tämä olisi nyt tässä.

Only just a dream?

                             Minä olen eskimo, tahdon sulaa sinun sormiin

   Miten voit olla noin ihmeellinen? Katson silmiäsi, ne sippaavat katseeni. Katson hiuksiasi, ne ovat ihanasti hieman pörröllä, ja niiden väri vaihtelee eri ruskeansävyjen välillä. Olet samankaltainen kuin minä. Viihdyn seurassasi, haluaisin olla seurasassi enemmän ja enemmän. Rakastan ääntäsi, hymyilisin aamuun asti jos kuulisin sen nyt. Ja nauruasi, voisin nauraa kanssasi aamuun asti. Kaiken kruunaa kokonaisuus, kaikki pienetkin yksityiskohdat, voisin suudella sinua aamuun asti.  

                 


  On hämmästyttävää kuinka nopeasti suru muuttuu iloksi, ilo siitä suruksi ja suru taas iloksi. Kuinka itku muuttuu nauruksi ja toisin päin. Kuinka hymy pyyhkiytyy pois ja tulee takaisin, kuinka kevät muuttuu kesäksi ja kesä syksyksi. Aika menee nopeaan tahtiin, koitan pysyä sen mukana. Epätoivo muuttuu toivoksi ja onneksi eikä muulla ole väliä. 
onneksi saatiin sovittua, en muuta osaa sanoa :)

Aina kaiken niin kirkkaana nään, mua väärin vain ymmärretään

                You gave me nothing at all, but still you're in my way

   Taiskilla tunteja jutellen, valitetaan, hehkutetaan, suretaan, iloitaan, muistellaan, sekä kerrotaan.
Tunnen olevani ehjä kun sain kerrottua sulle asian. Asian joka ei ole vakava mutta silti en ole kyennyt kertomaan sitä kellekkään. Sinä todella ymmärrät minua. Ja minä sinua. Monille tulee huono olo kun he syövät viipaleen mutakakkua, meille ei. Meillä on samat mielipiteet, olemme yhtä negatiivisia ja positiivisia. Kiitos ja anteeks. Tuen sua kaikessa, kunhan uskallat kysyä.
                                                          

                                    


    Luonasi tunnen oloni ujoksi. Kun seisot mua vastapäätä mun sydän lyö hullunlailla, mulle tulee lämmin tunne enkä uskalla katsoa sua kunnolla. Oot syypää mun hymyyn.

                                                                      Mut jos oisit mun, uskoisin täysikuuhun

                                                                  Uskoisin rakkauslauluihin, nääthän sä kun

Mä niin kauniina meen, katso, kun loitsin, mä teen
Meille hiiden ja veen, ja aamun uupuneen
Oi, jos se ois niin, hukkuisin huokauksiin
Valvoisin lakanat ryttyyn, saisin kaikesta kii

Onko väärin...

Rakastua ensisilmäyksellä?

Luottaa vääriin ihmisiin liian kauan?

Itkeä suruun vaikka on luvannut itselleen ettei niin tee?
Nauraa toisille hyvässä ja pahassa?

Kiroilla kirkossa mummojen kuullen?

Valittaa ihmisille jotka eivät ymmärrä sinua vaikka väittävät?

Kertoa välittävänsä ihmisestä jolle ei merkitse mitään?

Olla pettynyt kuullessaan faktat?

Valittaa aiheesta?

Hakeutua niiden seuraan jotka välittää?

Tehdä abortti jos tietää että lapsi on vakavasti kehitysvammainen?

Huutaa ja riehua kun on onnellinen?

                           Rakkaus ensisilmäyksellä, se me tiedetään.

Kokeile mua, sulle vosin olla jotenkin oikee,
maailman ihanin ja kiva,
jos oonkin nainen jonka luota et vois ikinä lähtee

Toivon kaikkea hyvää!

   Puhun yksikseni kotona mekko päällä ja harjoittelen peilin edessä hymyilemään nätisti sekä haaveilen yhteisestä ajasta. Suihkin lisää lakkaa hiuksiini ja pesen hampaat kolmannen kerran tunnin sisällä, vain koska saatan nähdä sinut jossain. Kävelen ohitsesi enkä uskalla tehdä muuta kuin ehkä hymyillä. Kehossani on jännä tunne kun ajattelen sua, sun juttuja, sun hymyä ja sun puhetta. Muutan suunnitelmia kokonaan vain päästäkseni samaan paikkaan sinun kanssasi. Olet ihana :)

   
  Me lähetään illalla keskustaan junalla ja pummitaan hilpeiltä suomalaisita sulle tupakkaa. Hengailaan sivukujilla hetki ja lähetään mäkkäriin. Otetaan limppari mukaan ja sekotetaan mukaan konjakkia. Pyörrätään ympäri stadia ja tavataan muita nuoria jotka juo meijän juomat melkein loppuun ja pyydetään jotakuta hakemaan meille lisää juotavaa, mut meijän rahat viedää välistä ja vituttaa. Jälkeen päin nuo samat tyypit palaa meidän luo kun pidetään pystyssä yhen tyttöystävää. Kinasteluja vartioiden ja jonku miehen välillä tapahtuu ja kytät kyselee meiltä. Molempia kuumottaa ja me kerrotaan olevamme ohikulkijoita ja lähetään epäilevien katseiden luota pois kun meidät pelastetaan. Kello on puol kolme ja juna lähtee viideltä. Molemmat ollaan kyllästyneitä venailuun joten lähetään 13 kilometrin matkalle, stadista meille. Puhutaan tunti meijän luokkalaisen kanssa ja saadaan aamukahvi seuraa. Molempia pikkasen väsyttää ku lähetään koululle kaheksalta aamulla.




Näinä päivinä oon kattonu Monsterit Oy leffaa, datannu, hengaillu stadissa, käyny leffassa, nauranu sun jutuille, halannu randomeita, kokeillu uusia asioita ja juonu liikaa kahvia.


Ps. Toi biisi on ihana ja kertoo mun tunne maailmasta just nyt! (:

Sanoja väärin päin

                                                          Katselen sun käsiä, miksei ne liiku minun vatsalla?

Vuorokausi vaihtuu kun mietin vaan sua. En ymmärrä, älä säkää, sillä kaikki mitä me ymmärretään on turhaa.

Onko mahdollista kaivata jotain mitä ei ole? Tunnen kaipuuta, kaipuuta menneisyyteen, kaipuuta tulevaisuuteen ja tähän hetkeen. Kaipaan sinua, kaipaan häntä. Kaipaan sitä aikaa ja paikkaa joka sai mut aina nauramaan.

Kaikki mitä siitä muistan on valetta. Kaikki mitä siitä kerrottiin on valetta. Oliko kaikki se mistä vaijettiin totuutta tai oikein? Tiedä tää totuus ja itke yksin, sanat jotka on tarkotettu lohduttajiks, on valetta. Ne jotka on kuullu valetta, tai ei oo kuullu mitään, elää aavistusten varassa, kertoo eteenpäin asioita, jotka on valetta. Ei oo vaikee juttu, mutta kuitenkin tarpeeksi. Kuljin kanssasi katuja pitkin, suutelin ilmaa ja yskin itkin.

Jos puhun, en ajattele, jos ajattelen, en puhu. Toivon kovasti että voisin kertoa sulle, miten onnellinen hetkittäin olen! Tule tänne niin kerron sinulle kaiken, kuinka pidän olennosta jota en aikaisemmin edes tullut aijatelleeksi, kuinka toivoisin että hänkin olisi täällä. Tule tänne niin kerron kuinka sinusta välitän ja kuinka tärkeä minulle olet. Tuu meille yöks niin suojelen sua aamuun asti, näytän sulle ettei mitään pelättävää ole. Voit aina turvautua muhun jos sulla on vaikeaa. Minä + monta muuta ollaan täällä sua varten. Voi kuinka toivoisin että voisin kertoa sulle mun salaisuuden, mutten voi, ainakaan vielä. Voi kuinka toivoisin että oisit nyt mun vierellä, ja halaisit mua. Pidän halimisesta.

Miten niin jalat maassa, oletko nähnyt kenenkään kävelevän ilmassa?

  

Kuka päättä ketkä kärsii ja ketkä saa sen pienen palan onnea? Jos se oisin minä se oisit sinä joka kärsii, koska sä oot oikeesti ansainnut sen. On sun vuoros nyt.
                                                    It's karma, Bitch

                                                               

Here's my number, so call me meybe?

   Me lasketaan rahoja Nordia-pankin edessä ja mietitään minne mentäis. Jatketaan perinnettä ja jutellaan kaikesta mukavasta. Kikatellaan kun kävellään monet kerrat miesten ohi joilta ollaan pyydetty jotain, kun juopuneet miehet huutelee meille pervouksia ja kun randomit miehet ottaa meistä kuvia. Miksi meille käy aina jotain hassun outoa kun me ollaan  likkeellä? tai miksei me ylipäätään vietetä enempää aikaa yhdessä.Oon menestyny mun harrastuksessa, nauranu ihmisille, hyvässä ja pahassa, avautunu sulle, mokaillu ja nukkunu liian vähän. Oon kans leiponu tällä viikolla paljon ja ollu keinu- sekä puupersistä noiden mukavien ihmisten kanssa. Oon täynnä mustelmia ja puhki palaneita kohtia, vuodan verta ja mua sattuu joka paikkaan. 

Jos etsit kadonnutta aikaa, jotain josta jouduit luopumaan
liian usein huomaat, ei se totta ollutkaan
ja joku tuskin tietää mitä etsii, vailla määränpäätä harhailee
monen vuoden jälkeen ystävälleen kirjoittaa
ne sanat jotka sanomatta jäivät, sanat joita ei kai ollutkaan
sanat jotka pettävät kun niitä tarvitaan

    Oon yrittäny lukea, kirjoittaa ja maalata, oon joutunu sisäistämään asioita ennen ku oon pystyny hymyilee aidosti kaikkialla, hymyilly illalla ja toivottanu pehmoleluilleni hyvää yötä. Oon tehny myös paljon asioita jotka saa mut itseni iloseks, joista itse pidän ja jotka tekee minusta minut, ilman että kukaan kenen kanssa näitä olen tehnyt, on ollut liian aikuinen näitä tekemään. Musta tuntuu jotenki vapaalta, en oo enää kovin surullinen, tietty välillä mutten jatkuvasti.

                                                                        Nostalgia


         

           
                  




                Mietin sua ja hymyilen sekä tunnen perhosia vatsan pohjassa.
                                        Ei edes tunneta, mitä tämä on?