Kamelin selästä kalastaminen kielletty

  Tekonurmella ihmisten kanssa heilumassa, tekemässä kuperkeikkoja ja tissiaaltoja sekä haaveilemassa kesästä. Kisataan juoksemalla kun joku on reppuselässä tai sen jälkeen kun ollaan pyöritty minuutti ympyrää ja polvet ovat taas verillä sekä nauretaan niin ettei voida puhua. Vaatteet likasina ja kengät rikki mutta ei sillä niin väliä. Tekemisiä hetken mielijohteesta ja noloja tilanteita. Äkkinäisiä liikkeitä ja hymy sulta. Arvioin väärin mutta sekään ei ollut parempi juttu. Asioita kuuluu ja tapahtuu ja me räkätetään niille. Kiusataan pikkupoikia ja kierretään Ogelin lähiseutuja. Oot ihana ja niin sinä kun huudat kirkossa jollekkin konsertti ryhmälle " Soittakaa Paranoid!". Tykkään halimisesta ja rakastan olla muiden seurassa. Olen kuulemma muuttunut. Olen ehkä mutta silti onnellinen. Maailma muuttuu, ihmiset sen mukana.
  Viimeisen kerran kuuntelin valhettasi ja uskoin selityksesi. Viimeisen kerran olin päästää itseni takaisin entiseen aikaan. Viimeisen kerran uskoin ja luotin sinuun. Viimeisen kerran annoin kyyneleen vieriä poskellani takiasi. Viimeisen kerran tunsin itseni petetyksi takiasi. Viimeisen kerran annoin itseni uskoa että millään olisi väliä, tai olisi edes ollut. Minä kyllä tiedän, olisin vain toivonut että se olisi ollut sinä joka ne asiat kertoisi. Minua hävettää. Tämä oli jatkunut niin kauan tietämättäni, olin hehkuttanut kaikille meistä, kuinka luotamme toisiime, kuinka jaamme kaiken, kuinka osaat aina lohduttaa ja olet aina tukenani, ymmärtämättä kuuntelijoiden säälin ja epätoivon sekaisia katseita. Toisaalta minulla on vapaa olo, sellainen olo että minulla olisi tilaa elää omaa elämää, tilaa hengittää vapaasti.
Ainiin, kiitos vielä ystävänpäivälahjastasi, sanat siinä oli kauniita, toivon vain että ne olisi kuuluneet minulle.
Kerroin kuitenkin mitä mieltä olen, ja minun puolestani tämä olisi nyt tässä.

Only just a dream?

                             Minä olen eskimo, tahdon sulaa sinun sormiin

   Miten voit olla noin ihmeellinen? Katson silmiäsi, ne sippaavat katseeni. Katson hiuksiasi, ne ovat ihanasti hieman pörröllä, ja niiden väri vaihtelee eri ruskeansävyjen välillä. Olet samankaltainen kuin minä. Viihdyn seurassasi, haluaisin olla seurasassi enemmän ja enemmän. Rakastan ääntäsi, hymyilisin aamuun asti jos kuulisin sen nyt. Ja nauruasi, voisin nauraa kanssasi aamuun asti. Kaiken kruunaa kokonaisuus, kaikki pienetkin yksityiskohdat, voisin suudella sinua aamuun asti.  

                 


  On hämmästyttävää kuinka nopeasti suru muuttuu iloksi, ilo siitä suruksi ja suru taas iloksi. Kuinka itku muuttuu nauruksi ja toisin päin. Kuinka hymy pyyhkiytyy pois ja tulee takaisin, kuinka kevät muuttuu kesäksi ja kesä syksyksi. Aika menee nopeaan tahtiin, koitan pysyä sen mukana. Epätoivo muuttuu toivoksi ja onneksi eikä muulla ole väliä. 
onneksi saatiin sovittua, en muuta osaa sanoa :)

Aina kaiken niin kirkkaana nään, mua väärin vain ymmärretään

                You gave me nothing at all, but still you're in my way

   Taiskilla tunteja jutellen, valitetaan, hehkutetaan, suretaan, iloitaan, muistellaan, sekä kerrotaan.
Tunnen olevani ehjä kun sain kerrottua sulle asian. Asian joka ei ole vakava mutta silti en ole kyennyt kertomaan sitä kellekkään. Sinä todella ymmärrät minua. Ja minä sinua. Monille tulee huono olo kun he syövät viipaleen mutakakkua, meille ei. Meillä on samat mielipiteet, olemme yhtä negatiivisia ja positiivisia. Kiitos ja anteeks. Tuen sua kaikessa, kunhan uskallat kysyä.
                                                          

                                    


    Luonasi tunnen oloni ujoksi. Kun seisot mua vastapäätä mun sydän lyö hullunlailla, mulle tulee lämmin tunne enkä uskalla katsoa sua kunnolla. Oot syypää mun hymyyn.

                                                                      Mut jos oisit mun, uskoisin täysikuuhun

                                                                  Uskoisin rakkauslauluihin, nääthän sä kun

Mä niin kauniina meen, katso, kun loitsin, mä teen
Meille hiiden ja veen, ja aamun uupuneen
Oi, jos se ois niin, hukkuisin huokauksiin
Valvoisin lakanat ryttyyn, saisin kaikesta kii

Onko väärin...

Rakastua ensisilmäyksellä?

Luottaa vääriin ihmisiin liian kauan?

Itkeä suruun vaikka on luvannut itselleen ettei niin tee?
Nauraa toisille hyvässä ja pahassa?

Kiroilla kirkossa mummojen kuullen?

Valittaa ihmisille jotka eivät ymmärrä sinua vaikka väittävät?

Kertoa välittävänsä ihmisestä jolle ei merkitse mitään?

Olla pettynyt kuullessaan faktat?

Valittaa aiheesta?

Hakeutua niiden seuraan jotka välittää?

Tehdä abortti jos tietää että lapsi on vakavasti kehitysvammainen?

Huutaa ja riehua kun on onnellinen?

                           Rakkaus ensisilmäyksellä, se me tiedetään.

Kokeile mua, sulle vosin olla jotenkin oikee,
maailman ihanin ja kiva,
jos oonkin nainen jonka luota et vois ikinä lähtee

Toivon kaikkea hyvää!

   Puhun yksikseni kotona mekko päällä ja harjoittelen peilin edessä hymyilemään nätisti sekä haaveilen yhteisestä ajasta. Suihkin lisää lakkaa hiuksiini ja pesen hampaat kolmannen kerran tunnin sisällä, vain koska saatan nähdä sinut jossain. Kävelen ohitsesi enkä uskalla tehdä muuta kuin ehkä hymyillä. Kehossani on jännä tunne kun ajattelen sua, sun juttuja, sun hymyä ja sun puhetta. Muutan suunnitelmia kokonaan vain päästäkseni samaan paikkaan sinun kanssasi. Olet ihana :)

   
  Me lähetään illalla keskustaan junalla ja pummitaan hilpeiltä suomalaisita sulle tupakkaa. Hengailaan sivukujilla hetki ja lähetään mäkkäriin. Otetaan limppari mukaan ja sekotetaan mukaan konjakkia. Pyörrätään ympäri stadia ja tavataan muita nuoria jotka juo meijän juomat melkein loppuun ja pyydetään jotakuta hakemaan meille lisää juotavaa, mut meijän rahat viedää välistä ja vituttaa. Jälkeen päin nuo samat tyypit palaa meidän luo kun pidetään pystyssä yhen tyttöystävää. Kinasteluja vartioiden ja jonku miehen välillä tapahtuu ja kytät kyselee meiltä. Molempia kuumottaa ja me kerrotaan olevamme ohikulkijoita ja lähetään epäilevien katseiden luota pois kun meidät pelastetaan. Kello on puol kolme ja juna lähtee viideltä. Molemmat ollaan kyllästyneitä venailuun joten lähetään 13 kilometrin matkalle, stadista meille. Puhutaan tunti meijän luokkalaisen kanssa ja saadaan aamukahvi seuraa. Molempia pikkasen väsyttää ku lähetään koululle kaheksalta aamulla.




Näinä päivinä oon kattonu Monsterit Oy leffaa, datannu, hengaillu stadissa, käyny leffassa, nauranu sun jutuille, halannu randomeita, kokeillu uusia asioita ja juonu liikaa kahvia.


Ps. Toi biisi on ihana ja kertoo mun tunne maailmasta just nyt! (:

Sanoja väärin päin

                                                          Katselen sun käsiä, miksei ne liiku minun vatsalla?

Vuorokausi vaihtuu kun mietin vaan sua. En ymmärrä, älä säkää, sillä kaikki mitä me ymmärretään on turhaa.

Onko mahdollista kaivata jotain mitä ei ole? Tunnen kaipuuta, kaipuuta menneisyyteen, kaipuuta tulevaisuuteen ja tähän hetkeen. Kaipaan sinua, kaipaan häntä. Kaipaan sitä aikaa ja paikkaa joka sai mut aina nauramaan.

Kaikki mitä siitä muistan on valetta. Kaikki mitä siitä kerrottiin on valetta. Oliko kaikki se mistä vaijettiin totuutta tai oikein? Tiedä tää totuus ja itke yksin, sanat jotka on tarkotettu lohduttajiks, on valetta. Ne jotka on kuullu valetta, tai ei oo kuullu mitään, elää aavistusten varassa, kertoo eteenpäin asioita, jotka on valetta. Ei oo vaikee juttu, mutta kuitenkin tarpeeksi. Kuljin kanssasi katuja pitkin, suutelin ilmaa ja yskin itkin.

Jos puhun, en ajattele, jos ajattelen, en puhu. Toivon kovasti että voisin kertoa sulle, miten onnellinen hetkittäin olen! Tule tänne niin kerron sinulle kaiken, kuinka pidän olennosta jota en aikaisemmin edes tullut aijatelleeksi, kuinka toivoisin että hänkin olisi täällä. Tule tänne niin kerron kuinka sinusta välitän ja kuinka tärkeä minulle olet. Tuu meille yöks niin suojelen sua aamuun asti, näytän sulle ettei mitään pelättävää ole. Voit aina turvautua muhun jos sulla on vaikeaa. Minä + monta muuta ollaan täällä sua varten. Voi kuinka toivoisin että voisin kertoa sulle mun salaisuuden, mutten voi, ainakaan vielä. Voi kuinka toivoisin että oisit nyt mun vierellä, ja halaisit mua. Pidän halimisesta.

Miten niin jalat maassa, oletko nähnyt kenenkään kävelevän ilmassa?

  

Kuka päättä ketkä kärsii ja ketkä saa sen pienen palan onnea? Jos se oisin minä se oisit sinä joka kärsii, koska sä oot oikeesti ansainnut sen. On sun vuoros nyt.
                                                    It's karma, Bitch

                                                               

Here's my number, so call me meybe?

   Me lasketaan rahoja Nordia-pankin edessä ja mietitään minne mentäis. Jatketaan perinnettä ja jutellaan kaikesta mukavasta. Kikatellaan kun kävellään monet kerrat miesten ohi joilta ollaan pyydetty jotain, kun juopuneet miehet huutelee meille pervouksia ja kun randomit miehet ottaa meistä kuvia. Miksi meille käy aina jotain hassun outoa kun me ollaan  likkeellä? tai miksei me ylipäätään vietetä enempää aikaa yhdessä.Oon menestyny mun harrastuksessa, nauranu ihmisille, hyvässä ja pahassa, avautunu sulle, mokaillu ja nukkunu liian vähän. Oon kans leiponu tällä viikolla paljon ja ollu keinu- sekä puupersistä noiden mukavien ihmisten kanssa. Oon täynnä mustelmia ja puhki palaneita kohtia, vuodan verta ja mua sattuu joka paikkaan. 

Jos etsit kadonnutta aikaa, jotain josta jouduit luopumaan
liian usein huomaat, ei se totta ollutkaan
ja joku tuskin tietää mitä etsii, vailla määränpäätä harhailee
monen vuoden jälkeen ystävälleen kirjoittaa
ne sanat jotka sanomatta jäivät, sanat joita ei kai ollutkaan
sanat jotka pettävät kun niitä tarvitaan

    Oon yrittäny lukea, kirjoittaa ja maalata, oon joutunu sisäistämään asioita ennen ku oon pystyny hymyilee aidosti kaikkialla, hymyilly illalla ja toivottanu pehmoleluilleni hyvää yötä. Oon tehny myös paljon asioita jotka saa mut itseni iloseks, joista itse pidän ja jotka tekee minusta minut, ilman että kukaan kenen kanssa näitä olen tehnyt, on ollut liian aikuinen näitä tekemään. Musta tuntuu jotenki vapaalta, en oo enää kovin surullinen, tietty välillä mutten jatkuvasti.

                                                                        Nostalgia


         

           
                  




                Mietin sua ja hymyilen sekä tunnen perhosia vatsan pohjassa.
                                        Ei edes tunneta, mitä tämä on?

Everybody but me?

   Me itketään molemmat ja mä pyydän sulta anteeksi. Puhutaan syvällisiä ja nauretaan ku sun tupakka on keskeneräinen.  Kerrot mulle et haluut tehä sen nyt, kyllä musta pidetään huoli, mut mä mietin samalla et haluun hypätä kalliolta. Et meekkään ja me syödään mansikoita. Molempia vituttaa kaksnaamasuus sekä valehtelu. Pidätkö mua tyhmänä vai luuletko vaan etten huomaa kun valehtelet? Tunsin sut kuitenki. Litkitään molemmat pulloista juotavaa. Pulloista jotka aiheutti meille paniikin kun juostiin alakertaan ja haettiin se sun vanhempien nenän edestä. Kysyt taas et oonko kunnossa. Tiedä se että oot ihana ja tärkee. Oot ainoo kuka on vuoteen kysyny tota. Vastatessa en valehtele, mutten puhu tottakaan.
   Lähetään sen mukaan. Se kehuu sua, ja sä sitä vähän jäljessä. Tapaan paljon vanhoja tuttuja, mut muistetaan ja silti annan sulle muistoksi palan paperia. Juoksen teidän luo, itkien ja nauraen. Sä naurat mukana ja kysyt oonko kunnossa. Oon lääkärillä joka kertoo et joutuu ehkä avaamaan arven mun jalasta. Eikö riitä et arpi on jo valmiiks ruma, vai pitääkö se repiä vielä rumemmaks? Valitsen meenkö tunnille vai ostanko mehua. Mehu voittaa ja huudan sua käytävällä.
   Tärisen taas ja mietin mikä jää kokematta. Oli tulevaisuus, josta pidin, jota rakastin. Eipä enää. Mietin et miksi? Tai piemminki miksi et. Katsoin sua bussin ikkunasta ja lähes itken. Melkein huudan sun perään, mutten haluu enää harhauttaa. Sua rakastan niin paljon että herään, mielummin yksin kuin surusilmies kaa. Muistatko? Yritin kertoa muttei se auttanu. Jos sulla on siitepölyallergia sekä tapana itkeä ittes uneen, ole onnellinen että pystyt syyttämään allergiaa turvonneista, kosteista silmistä kun menet aamukahville.

Ps. Miksi vitussa selität jostain suunnitelmasta mun ystävälle? Et todellakaan tiedä mistään mitään, vaikka kovasti niin väität,  joten älä jaksa puuttua. 

Mulla menee elämä ja mä mietin et mä en haluu olla mä

     Viikon aikana oon syöny mutakakkua Pikkukoskella, käyny Ikeassa, juoksennellu Kampissa tuttujen kanssa, matkustanu junassa pummilla tarkastajien vieressä, ollu Petralla yötä, itkeny ja nauranu samaan aikaan ja käyny leffassa. Pysähdyin taas miettimään asiaa jonka kerroin teille. Toinen tiestä sano että se on itsekästä ja toinen ettei tää oo sen arvosta. Tiedän sen, mutten silti voinut olla ajattelematta kirjettä ja tapaa sitä varten. Näin hänen kuvansa ja muistin mikä sai minut viimekerralla perääntymään. Tiedän ettei se päde enää, mutta kuitenkin. Silti pelkään. Lupasit mulle jotain jota en unohtanu. Halusin kertoa sullekki mutten voinut ja mua kiellettiin. Annoit mulle jotain
 minkä muistan vielä ku teen kuolemaa.