Take a bow

  Tiedätkö tunteen kun sinulla on niin paha olla, etteivät keuhkosi tuota happea, ja samalla toivot ettei ne tuottaisikaan enää happea?
  Melkein kolme vuotta on paljon. Siihen mahtuu paljon surua, vihaa, iloa, rakkautta, pettymyksiä ja vielä enemmän valheita. Kaikesta tästä pääsee eroon lopettamalla sen, jonka loppumista on pelännyt melkein kolme vuotta. Mutta pystyykö sitä loppujen lopuksi enää lopettamaan? 

   Tiedätkö sen tunteen kun valehtelet itsellesi ettet joutuisi taas pettymään? Tai kärsimään? Tai tiedätkö sen tunteen kun kulissit vain kaatuvat ja sekä muiden että sinun omat valheesi paljastuvat.

    Tää viikko alko tosi kesäsesti, mut tänään oli vähän mälsempi ilma kuin eilen. Eilen olin Petran ja Fridan kaa jonki aikaa ennen treenejä, ja tänään oltii Fridan ensi-illassa Merikan ja Miljan kanssa koska Petra ja Justiina ei ehtiny sinne. Ainii, ja tänää kans noi kyseiset kulissit kaatu.

Someone to say everything's okay?

  Mul oli aika kiva viikko, mut oon ollu tosi surullinen, ainaki iltasin. Mun toiminnallisin päivä oli keskiviikko. Me lähettii Petran kaa hulluille päiville ja Justiinaki tuli sinne jälkeen päin. Näin sit tuol hulluilpäivil mun vanhan tutun Ollin, jonka näin viimeks sillon ku kuudes luokka loppu. Se oli ihan se sama 12 vuotias urpo, joka on aina sekasin mut silti ihana ja osaa kuunnella, mut se oli kasvanu varmaa metrin. Tiistai oli kans toimintapäivä (koulussa) ja kierrettiin luokan kaa ryhmissä ympäri Töölöä ja käytii lelumuseos.<3 Tiistaina olin jutustelemas parin tyypin kaa jotka tapasin viime kesänä leirillä. Elinen (perjantai) oli kiireisin. heti koulusta päästyäni lähin käymää himas hakee rahat ja lähin 550:lla Petralle. Petra oli pakkaamassa sen partioretkeä varten, ja se kesti ihan sikana ja mua pelotti ettei me ehittäis sittenkää hulluille päiville. Petu sit otti rinkan mukaa ja lukitsi sen jonnekki lokeroon Steissillä. Hulluilla päivillä ei tehty oikeesti tyylii mitää muuta ku käytii kahvilla ja pöllittii stokkalta lusikka Justiinallle. (:Tänään kävin leffassa kattoon Nälkäpelin ja ostamas shortsit ja paidan.

Väritin kengät :D

Tällä viikolla oon kans pelänny, ja mun pelko on tainnu käydä toteen. Mä haluisin et mullaki ois joku joka puhuis "mun puolesta" niille ystäville joille en pysty ite kertomaan jotain. Mä avauduin kans ihimiselle joka onki mulle tärkeempi ku aattelin, ja en osaa sanoa oikeen muuta kun että kiitos kun kuuntelit.