Sulle kannan kaiken vaikket mitään pyydä

sun kanssa haluun toistaa leffan kohtauksen

   Viikko samojen ihmisten kanssa, viikon puhutaam sun kanssa elämäni vaikeimmista asioista joista kukaan ei tiedä, ja huomaan että oot hyvin samanlainen. Ollaan feikattu molemmat, hymyile aina, ole pirteä. Ja ollaan molemmat koettu se hetki kun ei jaksa. Taas uus ihminen sekottamassa näitä juttuja, mut mä veikkaan et vanhassa vara parempi. On ihanaa huomata kun joku ymmärtää, ottaa tosissaan. On epämukavaa todeta ääneen että hirvein tunne ikinä on se kun joku hylkää. Ne "ystävät" jotka eivät kerro, ja kunnes kertoo, valehtelee ymmärtävänsä, tai edes välittävänsä. Sori vaan mutta haluun olla onnellinen ja luottaa johonkin. Pilaan taas asiani, mutta onko sillä edes väliä? Hän on katkera ja hän tiesi, kaikki muut ties jo, mäkin tiedän jo. Sä tiedät miltä musta tuntu, sä oot kokenu saman, ajatellut samoja asioita, tehnyt samoja tekoja, samoja virheitä, eikä susta huomaa sitä lainkaan. Tärkeitä ihmisiä tärkeissä tilanteissa ja toinen lähetetään kysymään toisen puolesta. Tärkeä keskustelu ja randomi tulee halaamaan sua kun olet surullinen. Valvon öitä sun kanssa ja pyörtyilen taas. Maataan samalla sängyllä ja meille vihjaillaan. Pullo shamppanjaa eikä ketään haittaa vaikka ajan skootterilla veteen. Rikon ikkunan ja hullu kissa hyökkää päälle. Kaipaan halia sulta ja sitä että olet täällä ja saan kertoa sulle salaisuuden, mutta tiedän sen tapahtuvan pian. Hymyilen kuulemma aidommin ja vastaan suloisiin viesteihin unisena. Nolaan itseni kertatoisensa jäkeen mutta ketä kiinostaisi? Harmi että valehtelin sulle, mutta eihän sillä ole väliä.