keskiviikko 15. elokuuta 2012

I just want you to see, you're the only one for me

Ahdistaa ja vituttaa mut kun mä huudan, sä leikit ettet nää tai kuule ja mä oon taas yksin tän kanssa. Kaikki itkevät ja syystä. Katson sua ja en voi olla hymyilemättä. Säkin katsoit muhun ja hymyilit, kumpa tietäisit miltä se musta tuntuu. Luonnollisesti arestia määrittelemättömän ajan verran ja soitan itkusena isälleni. Miksen opi virheistäni? Et ole ainoa joka sitä ihmettelee. Ja mä kadun, tietäisitpä kuinka paljon. Pelkään kuolemaa ja teen kaikkeni sen eteen etten nukahda sillä sydämmeni tykyttää enkä saa kunnolla henkeä. Edes vesi ei pysy sisällä enkä voi nousta tai päässäni heittää ja olen taas maassa. Pari tuntia sairaalassa ja mua kohdellaan kuin hullua, mitataan, tarkistetaan sekä puhallutetaan ja nyt mä oon jo itsetuhonen lääkkeitä syövä varas. Kuka käski syödä 26 kertaisen annostuksen lääkkeitä?

Kumpi on pahempi, kertoa vai olla kertomatta?


ikävöin. joimme mustikkamehua ja puhutiin mariosienistä ja tehtiin leffa raisasta jolla on velkoja. pidetiin yllätyssynttärit ja teit iskulettuja. heitettiin pikkupoikia munkkirinkilöillä, juostiin kaatosateessa ja karattiin yöllä tuntemattomaan paikkaan. suunniteltiin väärennettyjen papereiden hankkimista vain kuntosalia varten ja heitettiin ohikulkevia omenoilla. laulettiin singstarissa tuhannen yötä ja koko rappu kuuli sen, käytiin syyskussa uimassa pikkukoskella ja karattiin keskellä yötä pyörällä stadiin käymään kahvilassa.  oltiin sillan reunan sisällä ja puhuttiin  syvällisiä, kerrottiin salaisuuksia. käytiin walkkerssissa moikkaamassa tommia, myytiin naapureille herkkusieniä ja c-vitamiiniporetabletteja, otettiin lemmikiksi meduusa joka nimettiin tepoksi ja käytiin stokkalla juoksemassa korkkareilla ja esitettiin sirpaa ja suusania. laulettiin espoolaisessa baarissa karaokea ja kuljetettiin viinipullo kouluun ja oltiin ongelmissa kun se rikkoutui. Kuljin converset jalassa pakkasessa kylmissäni ja sä lämmität mua, oltiin ufokirkon muurilla piknikillä, unelmoitiin tulevaisuudesta ja rakastettiin niin kovasti.


Asiat eivät olekkaan kiinni siitä ettei ketään kiinnosta, tai ettei kukaan välitä, vaan ongelmana olen minä itse. En itse halua kuvailla kellekkään miksi musta tuntuu pahalta ja miten pahalta se oikein tuntuu ja mistä syystä.
Mutta sua ei kiinnosta, sä et välitä.

Olet väärässä. 
Kun katsot mua niin mitä oikeasti näet?
Jos väität silti olevasi oikeassa olet menettänyt todellisuuden tajun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti