Kumpi on pahempi, kertoa vai olla kertomatta?
ikävöin. joimme mustikkamehua ja puhutiin mariosienistä ja tehtiin leffa raisasta jolla on velkoja. pidetiin yllätyssynttärit ja teit iskulettuja. heitettiin pikkupoikia munkkirinkilöillä, juostiin kaatosateessa ja karattiin yöllä tuntemattomaan paikkaan. suunniteltiin väärennettyjen papereiden hankkimista vain kuntosalia varten ja heitettiin ohikulkevia omenoilla. laulettiin singstarissa tuhannen yötä ja koko rappu kuuli sen, käytiin syyskussa uimassa pikkukoskella ja karattiin keskellä yötä pyörällä stadiin käymään kahvilassa. oltiin sillan reunan sisällä ja puhuttiin syvällisiä, kerrottiin salaisuuksia. käytiin walkkerssissa moikkaamassa tommia, myytiin naapureille herkkusieniä ja c-vitamiiniporetabletteja, otettiin lemmikiksi meduusa joka nimettiin tepoksi ja käytiin stokkalla juoksemassa korkkareilla ja esitettiin sirpaa ja suusania. laulettiin espoolaisessa baarissa karaokea ja kuljetettiin viinipullo kouluun ja oltiin ongelmissa kun se rikkoutui. Kuljin converset jalassa pakkasessa kylmissäni ja sä lämmität mua, oltiin ufokirkon muurilla piknikillä, unelmoitiin tulevaisuudesta ja rakastettiin niin kovasti.
Asiat eivät olekkaan kiinni siitä ettei ketään kiinnosta, tai ettei kukaan välitä, vaan ongelmana olen minä itse. En itse halua kuvailla kellekkään miksi musta tuntuu pahalta ja miten pahalta se oikein tuntuu ja mistä syystä.
Mutta sua ei kiinnosta, sä et välitä.
Olet väärässä.
Kun katsot mua niin mitä oikeasti näet?
Jos väität silti olevasi oikeassa olet menettänyt todellisuuden tajun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti