Mä loukkasin, sä kusetit, revit auki mun sydämen useesti
Herään, ehkä vielä toivunkin, ja toivon joskus vielä uskonkin, se saapuu lohtu jonka aavistin
Pelastit mun, päivän, viikon, toivottavasti loppu elämäni sun kännisekoiluilla.
Puhuminen sun kanssa muistuttaa mua siitä kuinka asiat ovat muuttuneet, aika lyhyessä ajassa.
Kun minä käännyin olit poissa, vain varjosi tavoitin
Aina kun toivon jotain toiselta, paikalla olet aina ja vain sinä, eikä kukaan jaksa ymmärtää.
Onneks sain kerrottua edes jollekkin,
on edes joku jolle avautua ja jonka kanssa keskustella pitkään ja hartaasti.
Jäädään yöksi ulos kun menetetään yöpaikka, kunnes löydetään tiemme jatkoille.
Katsot mua hymyillen ja mun sydän lyö kovaa ja perhoset lentelee vatsassani.
Rakastan sitä miten saat mulle näin hyvän olon pelkällä katseella.
Tahdon kuulla sun äänen, ja siihen nukahtaa
Tykkään kun kiusaat ja kiusoittelet mua kun istun sun vieressä.
Tykkään kun katsot mua hymyillen leveästi ja katsomalla mua suoraan silmiin.
Tykkään sun hiuksista ja silmistä.
Rakastan sun puhetta ja naurua, ääntä ylipäätänsä.
Pidän siitä kun olet oikeasti aika pihalla kaikesta mitä ympärillä tapahtuu,
ja kun olet aika hölmö, söpöllä tavalla.
Tykkään siitä kun olet niin positiivinen, etkä oikein jaksa välittää muiden puheista,
tai et ainakaan näytä jos välittäisit, ja se tarttuu myös minuun.
Mut valtaa aina outo kaipuu, kun sua ajattelen iltaisin.
Vihaan sitä kun mulle vihjaillaan väärää miestä.
Vihaan sitä kun mua muistutetaan kokoajan virheistäni, joille en mahda yhtään mitään.
Vihaan sitä kun minut nolataan julkisesti.
En erityisemmin pidä siitä että minua kehutaan, varsinkaan julkisesti.
En pidä siitä että yksi ainoa ihminen on usein ihmissuhteitteni tiellä.
En pidä tilanteesta joka sinun ja minun välillä on.
Vihaan sitä jos joku kuullostaa harmistuneelta, pettyneeltä tai surulliselta puhelimessa.
Vihaan sitä jos joku lopettaa puhelun sanomatta mitään.
En pidä siitä että tuntemattomat olettavat minun heittävän tupakkaa jos tietävät minulla sitä olevan.
Mitä jos jäisinkin vain tuuleksi taivaan rantaan?
Ei kai ole kovin reilua jos synttäri sankari siivoaa sen ajan kun hänen synttärinsä kestävät?
Käsket mun istua tuolille ja tuoli liusuu altani, ja kun seison sun on pidettävä mua pystyssä.
Taas teen saman virheen minkä aina, ja pelkään hetken, vaikken muistaisi.
Istutaan sinun kanssa sohvalla ja jutellaan kaikesta ja kaadan sut puskaan tasapainoni pettäessä.
Minkä takia meidät heitettiin pois jo yhdeksältä illalla?
Melkeen itken kun pelkään sun puolesta, ja pyynnöstäni huolimatta et tottele.
Poliiseja piilossa Hesyn takana ja taas päädytään Metsolaan.
Pummilla yötaksan takia ja päädytään miedän pyöräkellariin, tiedän kuulemma susta kaiken,
ja nyt olen juoruakka ja mun pitäisi korjata sun virheet, mut onneksi näin taas edes sut.


Jos olisin hengenhädässä ja soittaisin sulle,
ja pyytäisin apuun, tulisitko?
Tiedätkö tunteen kun joku työntää lihaveitsen
sydämeesi, ja vääntää sitä, niin
että varmasti kärsit?
Minä tiedän, tai ainakin luulen tietäväni.
Run, run, run away,
lost, lost, lost my mind.
Kun minä käännyin olit poissa, vain varjosi tavoitin
Aina kun toivon jotain toiselta, paikalla olet aina ja vain sinä, eikä kukaan jaksa ymmärtää.
Onneks sain kerrottua edes jollekkin,
on edes joku jolle avautua ja jonka kanssa keskustella pitkään ja hartaasti.
Jäädään yöksi ulos kun menetetään yöpaikka, kunnes löydetään tiemme jatkoille.
Katsot mua hymyillen ja mun sydän lyö kovaa ja perhoset lentelee vatsassani.
Rakastan sitä miten saat mulle näin hyvän olon pelkällä katseella.
Tahdon kuulla sun äänen, ja siihen nukahtaa
Tykkään kun kiusaat ja kiusoittelet mua kun istun sun vieressä.
Tykkään kun katsot mua hymyillen leveästi ja katsomalla mua suoraan silmiin.
Tykkään sun hiuksista ja silmistä.
Rakastan sun puhetta ja naurua, ääntä ylipäätänsä.
Pidän siitä kun olet oikeasti aika pihalla kaikesta mitä ympärillä tapahtuu,
ja kun olet aika hölmö, söpöllä tavalla.
Tykkään siitä kun olet niin positiivinen, etkä oikein jaksa välittää muiden puheista,
tai et ainakaan näytä jos välittäisit, ja se tarttuu myös minuun.
Mut valtaa aina outo kaipuu, kun sua ajattelen iltaisin.
Vihaan sitä kun mulle vihjaillaan väärää miestä.
Vihaan sitä kun mua muistutetaan kokoajan virheistäni, joille en mahda yhtään mitään.
Vihaan sitä kun minut nolataan julkisesti.
En erityisemmin pidä siitä että minua kehutaan, varsinkaan julkisesti.
En pidä siitä että yksi ainoa ihminen on usein ihmissuhteitteni tiellä.
En pidä tilanteesta joka sinun ja minun välillä on.
Vihaan sitä jos joku kuullostaa harmistuneelta, pettyneeltä tai surulliselta puhelimessa.
Vihaan sitä jos joku lopettaa puhelun sanomatta mitään.
En pidä siitä että tuntemattomat olettavat minun heittävän tupakkaa jos tietävät minulla sitä olevan.
Mitä jos jäisinkin vain tuuleksi taivaan rantaan?
Ei kai ole kovin reilua jos synttäri sankari siivoaa sen ajan kun hänen synttärinsä kestävät?
Käsket mun istua tuolille ja tuoli liusuu altani, ja kun seison sun on pidettävä mua pystyssä.
Taas teen saman virheen minkä aina, ja pelkään hetken, vaikken muistaisi.
Istutaan sinun kanssa sohvalla ja jutellaan kaikesta ja kaadan sut puskaan tasapainoni pettäessä.
Minkä takia meidät heitettiin pois jo yhdeksältä illalla?
Melkeen itken kun pelkään sun puolesta, ja pyynnöstäni huolimatta et tottele.
Poliiseja piilossa Hesyn takana ja taas päädytään Metsolaan.
Pummilla yötaksan takia ja päädytään miedän pyöräkellariin, tiedän kuulemma susta kaiken,
ja nyt olen juoruakka ja mun pitäisi korjata sun virheet, mut onneksi näin taas edes sut.


Jos olisin hengenhädässä ja soittaisin sulle,
ja pyytäisin apuun, tulisitko?
Tiedätkö tunteen kun joku työntää lihaveitsen
sydämeesi, ja vääntää sitä, niin
että varmasti kärsit?
Minä tiedän, tai ainakin luulen tietäväni.
Run, run, run away,
lost, lost, lost my mind.




.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti