tiistai 29. toukokuuta 2012

Kamelin selästä kalastaminen kielletty

  Tekonurmella ihmisten kanssa heilumassa, tekemässä kuperkeikkoja ja tissiaaltoja sekä haaveilemassa kesästä. Kisataan juoksemalla kun joku on reppuselässä tai sen jälkeen kun ollaan pyöritty minuutti ympyrää ja polvet ovat taas verillä sekä nauretaan niin ettei voida puhua. Vaatteet likasina ja kengät rikki mutta ei sillä niin väliä. Tekemisiä hetken mielijohteesta ja noloja tilanteita. Äkkinäisiä liikkeitä ja hymy sulta. Arvioin väärin mutta sekään ei ollut parempi juttu. Asioita kuuluu ja tapahtuu ja me räkätetään niille. Kiusataan pikkupoikia ja kierretään Ogelin lähiseutuja. Oot ihana ja niin sinä kun huudat kirkossa jollekkin konsertti ryhmälle " Soittakaa Paranoid!". Tykkään halimisesta ja rakastan olla muiden seurassa. Olen kuulemma muuttunut. Olen ehkä mutta silti onnellinen. Maailma muuttuu, ihmiset sen mukana.
  Viimeisen kerran kuuntelin valhettasi ja uskoin selityksesi. Viimeisen kerran olin päästää itseni takaisin entiseen aikaan. Viimeisen kerran uskoin ja luotin sinuun. Viimeisen kerran annoin kyyneleen vieriä poskellani takiasi. Viimeisen kerran tunsin itseni petetyksi takiasi. Viimeisen kerran annoin itseni uskoa että millään olisi väliä, tai olisi edes ollut. Minä kyllä tiedän, olisin vain toivonut että se olisi ollut sinä joka ne asiat kertoisi. Minua hävettää. Tämä oli jatkunut niin kauan tietämättäni, olin hehkuttanut kaikille meistä, kuinka luotamme toisiime, kuinka jaamme kaiken, kuinka osaat aina lohduttaa ja olet aina tukenani, ymmärtämättä kuuntelijoiden säälin ja epätoivon sekaisia katseita. Toisaalta minulla on vapaa olo, sellainen olo että minulla olisi tilaa elää omaa elämää, tilaa hengittää vapaasti.
Ainiin, kiitos vielä ystävänpäivälahjastasi, sanat siinä oli kauniita, toivon vain että ne olisi kuuluneet minulle.
Kerroin kuitenkin mitä mieltä olen, ja minun puolestani tämä olisi nyt tässä.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti