Viikon aikana oon syöny mutakakkua Pikkukoskella, käyny Ikeassa, juoksennellu Kampissa tuttujen kanssa, matkustanu junassa pummilla tarkastajien vieressä, ollu Petralla yötä, itkeny ja nauranu samaan aikaan ja käyny leffassa. Pysähdyin taas miettimään asiaa jonka kerroin teille. Toinen tiestä sano että se on itsekästä ja toinen ettei tää oo sen arvosta. Tiedän sen, mutten silti voinut olla ajattelematta kirjettä ja tapaa sitä varten. Näin hänen kuvansa ja muistin mikä sai minut viimekerralla perääntymään. Tiedän ettei se päde enää, mutta kuitenkin. Silti pelkään. Lupasit mulle jotain jota en unohtanu. Halusin kertoa sullekki mutten voinut ja mua kiellettiin. Annoit mulle jotainminkä muistan vielä ku teen kuolemaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti