Sanotaan ne kolme kauneinta sanaa?
Toinen tytöistä piirtää kukkia farkkujen lahkeisiin, ja rakastuu aina pitkä tukkaisiin poikiin.
Toisella, on niin kova ikävä, ja se kantaa käsissään kyyneleitä.
Ja ne matkustaa pois.
Kaksi maailman kauneita, kaksi maailman herkintä, kaksi maailman pienintä ja tärkeintä sydäntä.
Ja ne matkustaa, öisin junalla, ja nukahtaa vasten ikkunaa,
joo ne matkustaa, öisin kahdestaan, eikä kukaan ole vastassa.
Mä tunnen sinut pikkusisko, vaikka vasta kohdattiin. Niin monin kasvoin ennenkin, sä vierelläni maannut oot.
Sinä olet minun siskoni, en tahdo että kilpailumme jatkuu, sydämmeni murtuu.
Sinä olet minun siskoni, en tahdo että erkanemme koskaan, tule mua vastaan.
Luvattu on paljon. Rikottu enemmän.
Jos sä vielä tahdot, takas mä tuun.
Mut mussa ei oo mitään uutta, oon vielä samanlainen, sama mieli, sama sydän, sama nainen.
Siipiinsä keiju pölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.
Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois et on olemassa surullisia keijuja.
On paratiisi meillä täällä näin, vaan ei aina kaikki koe sitä näin
Suru joskus kiinni saa ja se vie mukanaan.
Ois paratiisi miellä täällä näin, jos elettäisiin aina lähekkäin.
Jospa antaisit hetkisen aikaa, antaisit unohtaa,
mä veikkaan et kuitenkin kerran, me yhdessä kummitellaan.
Entä kun en tule pärjäämään. Pelkään tulevaisuutta. En tahdo kohdata sitä. Mitä mun tulevaisuus voisi tuoda enää tullessaan? Ei kai mitään toivottua. Musta piti tulla näyttelijä, joka elää elämää josta muut vain uneksii, ja vieläpä parhaan ystävän kanssa. Mitä mulle siitä jäi? Ei musta tule näyttelijä, enkä tule elämään unelmaelämää parhaan ystävän kanssa. En käy Kallion ilmaisutaitolukiota, en varmaan mitään lukiota, sillä tiedän itsekkin ettei musta ole siihen. Mikään ei näytä sujuvan. En ole tarpeeksi hyvä ihminen, teen kaiken aina niin kuin ei olisi hyvä tehdä, otan kaiken itseeni, vittuunnun liian helposti, en ole tarpeeksi sosiaalinen, olen hirveän negatiivinen, eikä mussa ole mitään erikosita, mitään piirteitä miksi kukaan välttämättä haluasi olla minun kanssa, tarvitsisi minua. En osaa lohduttaa, en piristää, osaan kuunnella, mutten auttaa.
Miksi edes vaivaudun?
You and me. Used to be together. Every day together, always.
I really feel, that I'm losing my best friend. I can't believe, this could be the end.
Don't speak I know just what you're saying, so please stop explaning.
Don't tell me cause it hurts, don't speak.
I know what you're thinking, I don't need your reasons
Joka päivä ja joka ikinen yö, silloin, ennen, istuin monet tunnit, miettien ja itkien.
Mun teki mieli tulla itkien sun luo, kertoa, että mulle on kerrottu kaikki, mua ei haittaa,
että olet parasta mitä mulle on tapahtunut, että ilman sua suuri osa mua kuolee,
etten usko selviäväni ilman sua, että tarvitsen sua,
tarvitsen ihmisen jonka kanssa voi puhua ihan mistä vaan.
Mutta oisko kaikki vaan ollu kuin kuolleen elvyttämistä?
Vai että elvytys ois toiminu vain hetken? Vai että se olisi oikeasti tehonnut?
Sitä en saa koskaan tietää. Onko silläkään enää väliä?
You took my hand you show me how, you promised to me, you'd be around
I took your words and I believed in everything you said to me
If someone says three years from now, you'd be long gone,
I'd stand up and punch them out, cause they're all wrong,
I know better, cause you said forever and ever
Who knew?
Joka päivä ja joka ikinen yö, taas istuin miettien mutta hymyillen,
mietin että oisinko voinut olla se tunne, syypää sun hymyyn.
Oisitpa tuntenut ne perhoset mun vatsassa joka kerta kun katsoit mua.
Oisitpa tullut yhtä hyvälle tuulelle kuin minä aina ollessasi läsnä,
oisitpa tuntenut samalla tavalla mua kohtaan.
Mutta ne on menneitä aikoja ne, eikä sekään enää haittaa minua,
ei silläkään ole enää väliä.
Mä en aijo muuttua, suksi vittuun tai tuu mukaan,
mä teen mitä mä teen kunnes sydän lakkaa hakkaamasta.
En tahtonut kellekkään mitään pahaa. En tahtonut satuttaa tai luoda ennakkoluuloja,
en tahtonut loukata tai valehdella, en aiheuttaa harmia, olla syy jonkun unien menetykseen,
en tahtonut hyljeksiä ketään. Olen pahoillani, olen oikeasti. En kestä tätä syyllisyyden tunnetta.
En tosin kestä muutenkaan itseäni, mutten silti halua olla kenellekkään harmiksi.
Ei sen näin pitäny mennä, mutta menipä silti
Didn't mean it but I did it, I mean it, I guilty
Mutta kumminkin, on mulla ystäviä, ja olen suuresti ihastunut yhteen poikaan, joka tuskin pitää minusta, mutta tämä tunne on kuitenkin ihana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti