En tiedä mitä mä haluun, en tiedä mitä sä haluut, tai mitä me halutaan.
Avaudun vuorikiipeilystä kovaan ääneen Ronjalla ja tänään hävettää.
Me vihataan junia. Junissa kuulen ja tajuan kaiken mitä en haluasi.
Yhtäkkiä tuntuu siltä kun kaikki menisikin hyvin. Vaikka kaikki on yhä epävarmaa.
Mitä jos rakastuisinkin tänä yönä luuseriin?
Koska sä takerrut vain bimboihin, ei sillä pitäisi olla mitään väliä.
Enkä mä odota yllätystä, tai pidä hengitystä.
Mut silti tää mun pakoni loppuun juostu on.
Ei tainnut kiitos seisoa lopussa. Vaikka en tiedä nouseeko se vasta myöhemmin.
Oisin halunnut jättää kaiken taakseni.
Mutta koska en ole rohkea, taikka kuolematon, nii tässä pisteessä taas olen.
Lapsi on terve kun se leikkii, mutta sairas kun se ei osaa lopettaa.
Mä en osaa lopettaa, tai lopetan aina liian myöhään.
Leikin kissa hiiri leikkiä. Olen hiiri kunnes kissa luovuttaa luulessaan ettei saa
hiirtä kiinni, kunnes musta tulee kissa, enkä saa vuorostani hiirtä kiinni.
Vaikka en ole pieni tyttö, häviän helposti.
Vaikka en ole pieni tyttö, haluan että sä pidät musta kiinni.
Etkä päästä koskaan.
Tunnen syyllisyyttä. Vaikka en tehnyt mitään väärin. En satuttanu ketään, tahallaan.
En ole parisuhteessa, en pettänyt ketään. Sä teit jopa saman, mutta etenit pitemmälle.
Mutta kun kuulemma katsot mua surullisesti, mitä muutakaan voin kun tuntea syyllisyyttä?
Ja nyt sä vittuilet mulle ja ivailet, ja mulle tulee vain pahempi mieli. Mutta mä hymyilen, kuitenkin, aina.
Psykedeliaa, harhaa, pelkkää kuvitelmaa, juttu oli tää. Mä en omistaa sua saa.
Sä vaihdat oikeesti naisia kuin sukkia. Tai no, usein sukkia vaihdetaan useammin kuin
viikon välein. Mutta silti hirveen kiva tietää että arvostit mua noinki paljon. Niinhän sä taas välitit, ja aina vain uudestaan ja uudestaan, sulan suhun oppimatta mitään viime kerrasta.
Mulla on niin heikko olo. En saa aikaan mitään. Mulla ei ole motivaatiota mihinkään.
En tahdo käydä koulua, en halua jatkaa elämää eteen päin, en tahdo vastuuta,
mistään.Haluan jonkun joka päättää silloin kun mä en, tai vastuuta pakenen.
On niin helppoo olla onnellinen ja tyytyy siihen mitä on, ne sanoo. Mä en usko tuollaiseen. Jos sulla ei oo enää mitään, miksi tyydyt siihen? Ja jos siihen tyydyt, tekeekö se sinut onnelliseksi?
Etkä voi luvata ettei se satu kun kaiken pudottaa. Se ei ole totta. Ainakaan mun tapauksessa, vaan se sattuu ihan vitusti. Sama kun se mikä ei tapa, vahvistaa. Musta ei oo tullu yhtään vahvempaa, vaan tääkin sattuu ihan vitusti. Kyllä tää vielä mut tappaa.
Mikä on isoin asia mitä oon sulta pyytäny? Älä jätä mua, vaan pysy mun vierellä.
Tähän pisteeseen on tultu. Kuppia maanantain kunniaksi kun muuten ei millään jaksa.
Jos kuitenkin aina on elämä laina, kuinka suuri on mun lainan korko?
Tee mitä haluat.
Vaaleanpunaisessa huoneessa asuu nuori tyttö. Tytöllä on hiukset kiinni ja hän itkee.
Itkee ja hymyilee. Sekä miettii maailman murheita. Tytöllä oli kaikki mitä hän ikinä oli ehtinyt toivoa. Paitsi koira, ja oma kerros omakotitalossa. Tyttö pelkää. Tyttö itkee ja hymyilee katsellessaan itseään peilistä. Tyttö tuntee suurta vihaa, mutta vain itseään kohtaan. Tytöllä on suuri ja rakastava sydän, rakastavampaa saa hakea, mutta se sydän on repaleina. Tyttö itkee itsensä aina uneen, ja pelkää pahinta. Tyttö herää aamulla ja hymyilee. Hän ei itke. Hän katsoo peiliin ja hymyilee, ja samalla tuntee suurta vihaa. Tyttö ei jaksa enää. Tyttö pääsee kotiin ja itkee. Tyttö kirjoittaa pienille punaisille lapuille "Rakastan sinua", ja jakaa ne kaikille joista välittää. Tyttö on hiljaa, hymyilee ja itkee. Tyttö nojaa eteen päin ja hetken aikaa vallitsee pieni hiljaisuus jonka rikkoo junan torvi ja junassa oleva kuski joka säikähtää pahasti. Taas on hetken aikaa hiljaista, kunnes hiljaisuuden rikkoo uteliaat ihmiset ja junaraiteiden viereen ajavat ambulanssit. Ne saapuvat liian myöhään. Huomasiko kukaan että tyttö oli näinkin rikki? Olisiko tytön pitänyt kertoa olevansa rikki? Miten hän olisi sen kertonut, sillä tyttö häpesi. Tyttö oli poissa.
Sanotaan olevamme ihan okei, et meihin tää maailma pysty ei. Aina jotain vailla mut ihan okei, ja elämä jatkuu.
Vähän boolia ja semmosta ja suudellaan kaverin takia.
Vanhoja tuttuja, uusia tuttuja, tuttuja joita en muista ja tuttuja joita en halua muistaa.
Kaksi henkilöä johon luotan ja yksi jolle heitän tupakkaa.
Kaikki tuijottaa ja löydetää itsemme bileiden pitäjän sängystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti