Oli päätös mikä tahansa, mä oon tyytymätön. Miks musta on tullu tämmönen luonnon oikku?
Kaikki mitä teen, on huono juttu jollekkin. Ihminen josta en ole koskaan tykännyt, vihaa mua, koska pilasin hänen parvekkeella olleen maton. Yritin korvata, siivosin vaikka muut istuivat vain sohvalla. Mutta eihän mikään kelpaa. Tulee sellainen olo että olisit tarpeeton. Niinhän se taitaa olla, mutta mä en silti aio muuttua. Tai ainakin venaan sitä kiitosta. Haluaisin pistää jalkaani kukka kuvioiset converset, tumman harmaat legginsit, kirkkaan keltaisen sadetakin, sen hupun päähän, ja kihartaa hiukset jotka tulevat hupusta ulos. Laittaa huulipunaa joka korostaa hymyä, ja jakaa ruusuja harmaille ihmisille joita harmittaa syystä tai toisesta, ja kertoa heille että he ovat arvokkaita, ja saada heidät hymyilemään, ja muuttumaan kirkkaiksi, ja värikkäiksi. En halua olla kellekkään harmiksi, ja haluaisin saada ihmiset paremmalle pääĺle. Mietitkö koskaan mitä muut sinusta ajattelevat? Mä en miettinyt ennen, mutta nykyään mietin, että ajatteleeko kukaan että toi on se Suvi, se on ihan kiva tyyppi. Jos voisin, korjaisin kaikki asiat, jotka olen itse aiheuttanut, ja jotka ovat aiheuttaneet jollekkin muulle mielipahaa. Mun tekisi mieli halata kaikkia niitä, joille näin olen tehnyt ja pyytää anteeksi. Mutta en tiedä oonko ainoa tällainen, vai onko niitä muitakin, jotka huomaavat virheensä liian myöhään.
Tästäkin syystä tuntuu siltä, että haluan vain pois. Haluan olla joku muu, jossain muualla, jossain toisessa elämässä, jossa mikään ei ole pakollista, jossa kaikki sujuu. Mutta eihän se ole mahdollista, joten mä vaan odotan sitä kiitosta. Mutta jos tää kiitos ei tuu koskaan, mä joudun varmaan vaan elämään ikuisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti